Löysin kokonaisen rusakon luurangon maalta, ja päätin sitten ottaa kallon mukaani. Siinä oli vielä nahan ja pehmeän kudoksen jäänteitä, jotka keitin pihalla irti. Hampaita puuttuu neljä mutta en tiedä puuttuiko ne alunperinkin vai hukkuiko ne käsittelyssä. 

Tämä + Dr.Who + ei kiirettä mihinkään vielä pariin tuntiin. No photoshop needed.

Tässä eniveis jotai kuvia mitä otin kesällä. Ei hirveesti eikä edes mitään ihmeellisiä mutta onpahan jotain.

Tää on Turun-en-muista-mistä-taidemuseosta-en-muista-mistä-näyttelystä. Turusta kuitenki.

Kukat on niin paljon helpompia kuvata ku ihmiset kun ne ei juokse karkuun ku niitä tähtää kameralla.

Kukas se siinä ellei meitsi. Joo. Oon lukenu ja ostanut hirvittävästi sarjakuva, ja nää tuli League of extraordinary gentlemenin mukana. Siinä sarjakuvassa on 3d sivuja. Menkää lukemaan sitä. love love

PS. Päivityksen syy: Maanantaina on filosofian ylppärit. Mitäpä sitä ei tekisi välttääkseen kokeisiin lukemista.

Töissä, tiedossa täysin toiminnaton päivä, jee. ÖÖÖ, tsekatkaa fallkullan blogi, ni tiedätte mitä mä täällä teen :D Hassua miten nää unelmaduunit aina osuu omalle kohdalle.

Olen hieman katkera, etten päässyt finnconiin enkä Istanbuliin. Ottaa päähän.

Vain koska käytin juuri koko valokuvaustunnin photoshopaten Tian irtohiuksia pois jälkimmäisestä kuvasta.

Rooma oli kiva vaikkakin erilainen kuin 1500-luvun Ubiversumissa. Pidemmittä puheitta, tässä kuvia:

Okeiii, mitä sitä.

Jeh, eli herätys 5.30 aamulla ja Helsinki-Vantaan lentokentälle porukalla minä, Paula ja alati valittava mummini Siiri. Helsinki-Vantaalta lennettiin Riikaan ja sieltä Roomaan. Perillä oltiin jossain yhden aikoihin ja hotellilla kahdelta. Heti piti tietysti lähteä etsimään lähintä mahdollista ruokapaikkaa sokeritautiselle mummoraukalleni ja sellainen löytyikin saman kadun varrelta. Ongelmiahan siitä seurasi, kun ravintolassa puhuttiin italiaa, mummini solkotti kaikkialla suomea ja vähemmän sujuvaa ruotsia, minä siinä koitin estää suurten väärinkäsitystyn syntymistä vielä takeltelevalla englannillani ja paula kieltäytyi sanomasta yhtään mitään ollenkaan. Saatiin silti ruokaa, joka siirin mielestä maistui "vain oliiviöljylle", mutta oli omasta mielestäni oikein hyvää - suomesta kun ei tähän vuodenaikaan saa tuoreita grillattuja vihanneksia tai muuta mukavaa. Kattausmaksu tuli matkustamiseen tottumattomalle mummilleni järkytyksenä - itse en ollut niinkään yllättynyt. Matkan rasituksista uupuneina päädyimme menemään jo ennen kahdeksaa nukkumaan, LOL.

Toisena päivänä hotelliaamiaisen kautta Castel S. Angelolle. Naiivina kuvittelin, että me kaikki kolme voisimme kävellä vatikaaniin (jonne oli pari kilometria hotellilta), nähdä S. Pietro ja Siktuksen kappeli, ja päivä olisi pulkassa. Tällä seurueella tosin pelkä vaivainen kahden kilometrin matka kesti kaksi tuntia kun matkalla piti pysähtyä milloin syömään, milloin juomaan huolimatta runsaasta hotelliaamiaisesta joka oli syöty ennen lähtöä. Kun pyhän Pietarin aukiolla viimein oltiin, jonotettiin alueelle josta kirkkoon pääsi sisälle. Kiersimme ensin kunnioittamassa edesmenneiden paavien muistoa hauta kammioissa. Kun ovet kirkkoon viimein aukesivat, mummini kieltäytyi täysin astumasta jalallaankaan kirkon sisälle - luoja tietää mistä syystä. Kun minä ja Paula tulimme intoa puhkuen takaisin, saimme luennon Turun tuomiokirkon ylivoimaisesta upeudesta. Seuraavaksi ohjelmassa olikin ravintolan löytäminen, sillä selvää oli, ettei Siktusta tämän päivän aikana enää nähtäisi (Siiri oli onnistunut nälkiinnyttämään itsensä seisomalla kirkon edessä mököttämässä). En edes aloita kertomaan fiaskosta joka oli ravintolahetkemme, mutta ruokaa saatiin ja hotellille löydyttiin.

Saman päivän iltana dumppasimme reissussa rähjääntyneen mummomme hotellille ja lähdettiin Paulan kanssa Michaelangelon suunnittelemalle Piazza del Popololle. Siellä oli paljon ihmisiä kerjäämässä rahaa, milloin Michael Jackson imitoinnilla ja milloin myymällä ruusuja. 

Seuraavana päivänä jätimme Siirin suosiolla hotellihuoneelle koko päiväksi niin saimme tutkia esteettömästi Musei di Vatikaania ja Siktuksen kappelia. Mummon hotellille jättäminen osottautui oikeaksi valinnaksi, kun museo oli reilusti ennakoitua isompi ja komeampi. Siellä näin monia asioita, joista olin aiemmin lukenut ja joiden näkemisestä olin vain haaveillut. Museoreissun jälkeen tankattiin Paninilla ja jäätelöllä. Tämän päivän iltana tutkin Roomaa itsekseni ja hankkiuduinkin melko tehokkaasti eksyksiin. Törmäsin puolivahingossa Fontana di treviin ja espanjalaisiin portaisiin, sekä pariin muuhun komeaan rakennukseen joita en onnistunut paikantamaan kartalta. Pantheon jäi harmikseni näkemättä kun aurinko ehti laskea ja oli syytä lähteä takaisin hotellia päin.

Paluumatka sujui ongelmitta, kun ottaa huomioon, että Siiri oli onnistunut tartuttamaan itseensä oksennustaudin ja oli pää milloin missäkin roskakorissa. Tämä tosin helpotti omaa lentokentällä navigointiani huomattavasti, kun Siiri oli kerrankin hiljaa ja tottelevainen. 

On ikävää sanoa, että Helsinkiin pääsy oli helpotus vaikka sitä se juuri oli. Jonain päivänä minä palaan Roomaan sopivammalla matkaseuralla ja varaan kunnolla aikaa ikuisen kaupungin tutkimiseen.

Minulla on paljon vähemmän sanottavaa nykyään kuin silloin kun aloitin. Kaikki on jotenkin kutistunut, eikä mikään ole enää elämää suurempaa. En ole varma onko se hyvä vai huono asia.

Anywayyyyyy, 

Tämä lähtee Roomaan ensi tiistaina, ja kuvia on tulossa. PALJON. Arrivederci!

Tänään olin taidehomo ja maalasin. Ja kuvasin. Ja ompelin ompelukoneella. Nyt taidan mennä tekemään suklaamoussea. Nihil sub sole novum. En saanut viimeyönä unta kun XL-kokoiset jauhomadot ja kenttäsirkat rapisteli kirjahyllyssä syyllistävästi. Ne ei voi tietää, että aion heittää ne paistinpannulle, eihän??

Tai vähemmän yksinäinen, sikäli että Veera ja Tia ilahduttavat arkeani huomenissa. Mutta joo.

Minulla on tänään syntymäpäivät. Sain jotain niin jännää lahjaksi etten voi olla jakamatta sitä täällä:

Öh. Se on magneettinen seiskalehdenkylkiäismuistitaulu. Jonka sain mummiltani. Jonka mummini todennäköisesti sai ilmaseksi tilaajalahjaksi. Eikö olekin ihanaa olla välitetty? Onneksi edes facebook-kaverini rakastavat minua (siis ne joille en ole oikeasti puhunut vuosiin, joiden seiniä minä en koskaan ole spämmännyt juhlaonnitteluilla. En tiedä ymmärtävätkö ne ironiaa minun vastauksesta toiseen copypastettaman "kiitos :)" kommenttini takana.)

Olen viikonlopun yksin kotona. Tällä kertaa se tosiaan on yksin yksin kun Veera on koko viikonlopun lemmikkimessuilla ja Tia Tiian kanssa Tukholmassa.  En valita, en varmaan jaksaisikaan tehdä tänä viikonloppuna mitään. Varsin jee, varsinkin kun koirat on poissa minun ei tarvitse näyttää nenääni pakkaselle koko päivänä. Ah autuutta. 

Ei kuvia tällä kertaa. Noilla lämpölukemilla kamera hyytyy ulkona tunnissa ja kuvaaja minuutissa. Sisätiloissa on tarpeeksi luonnonvaloa kuvaamiseen nelisen tuntia päivittäin, tosin silloinkin jonkinlainen lisävalo saattaa olla tarpeen eikä minulla vaan riitä kärsivällisyys. Toisekseen ei täällä ole kissojen lisäksi mitään kuvattavaakaan.

Nyt on koeviikkokin. Filosofian, elokuvan ja taidehissan kokeet takana, biologia ja kemia vielä edessä. En odota kauheasti tuloksista kun jakson iskulause on kaikilla elämän osa-alueilla ollut Ei Maksa Vaivaa. En varmaan pääse kemiasta edes läpi.

Ps. Vanhojen uusien (uusien vanhojen?) ystävien löytäminen on aika mahtavaa.