Nyt on kevät!!!! (katselen ulos ikkunasta, siellä on lunta maassa, 5 astetta pakkasta ja tosi pimeää) Silti! Ihanaa, kun tulee valoisampaa, ikkunat näyttävät pitkästä aikaa kamalan törkyisiltä, ja silti tietää, ettei itse tarvitse tehdä mitään, ikkunat vain puhdistuvat.

Koko hiihtoloman päällimmäisenä mielessäni on ollut omaan kotiin muuttaminen. (ok, olen 13, mutta mitä väliä?) Ajattelin muuttaa puotilaan, mikä on lähellä itäkeskusta ja lapsuudenkotiani, lisäksi se on mummolähiö, missä minulla on mahdollisuus aiheuttaa pahennusta naapureissani. Ja se on (maybe) melko halpaa aluetta. Sitä paitsi, kymmenen vuoden sisällä sieltä luultavasti vapautuisi minulle ihan mukava kämppä, nimittäin mummolani...

Aion myös vaihtaa kampausta,  jossain yhdeksännen luokan lopussa... Kiitos Veeran, tiedän nyt millaisen kampauksen haluaisin. Kaikki tuntuu aina tapahtuvan tulevaisuudessa. Toivottavasti minulla sitten riittää tahdonvoimaa luopua näistä kiitettävän pitkistä hiuksistani, joita olen sinnikkäästi kasvattanut eskarista saakka. Ties vaikka lyhyet sopisivat minulle ^^

Kumma juttu... Aina ennen, kun istun koneelle, pääni vilisee ideoita kritisoitavista aiheista, mutta kun sitten alan kirjottaa, pääni kumisee tyhjyyttään. Se on sitä nykyteknologian haittavaikutusta, ai ai, soosoo.

Kuulin, että mikron ollessa päällä sen lähellä ei saa seistä tai saa syövän. Joudun luopumaan harrastuksestani, nimittäin kaakaon lämpenemisen katselusta naama kiinni mikrossa. Kuulun muutenkin riskiryhmään.

Pelottavaa seurata omaa vanhenemistaan. Tuntuu, kuin päivät vyöryisivät ohi ilman minua, vaikka olenkin näin nuori... Ehkä olen hypännyt suoraan murrosiästä keski-iän kriisiin? Seuraavaksi iskeekin vaihdevuodet ja viidenkympin villitys. Ihan kuin olisi vanhana syntynyt, niin kuin meidän mamma aina sanoo. Oppia ikä kaikki.

                                     -<3:llä Teidän Omranne