Kirjoittamassa taas. Onneksi serkku lähti aikaa sitten mukeloineen, olisin muuten kiskonut siltä toukalta ne vähätkin hiukset päästä.

Kevät on virallisesti saapunut. Tiedon virallisti se, että kissallamme on taas kirppuja, mikä tapahtuu aina keväisin. Nilkka syyhyää. Kevät siivous on riepottanut kämppää. Yläkerta kimmeltää kuin uusi, mutta alakerta irvistää. Erityisesti kodinhoitohuone. Kokosin itseni ja siivosin aamulla kahdeksasta kahteentoista. Nyt kun ikkunat on pesty (niistä näkyy läpi, vau) ja sänky pedattu, on paljon vapaampi olo. Talvella sotku ei haittaa, keväällä se tuntuu haittaavan ajattelua. Piirsimpä tässä valmiiksi erään kökköisen lyikkäripiirroksen, josta ei tullut lainkaan sellainen kuin piti. Harmittaa, alkuperäinen idea kun näytti minun päässäni varsin mukiinmenevältä. (mikä sinne mukiin menee?) Loput aamupäivästäni olenkin sitten uhrannut valokuvaamiseen.Paremman kohteen puutteessa minun piti kuvata prinsessaa leikkivää pikkusiskoani, joka kysyi joka kuvan väliin, "vieläkö mun pitää seistä tässä?" Nykyajan nuoriso on niin kiireistä ja kun minä olin nuori niin ei tuollaista ollut laisinkaan... juupajuu. Kauniita kuvia tuli kyllä, ei valittamista, mutta valitampa silti. Löysin Hienon kuvauskohteen varastostamme: kuolleen ei-niin-pikkulinnun siiven. Isi oli löytänyt tirpan ruumiin ja pistänyt talteen myöhempää käyttöä varten. Otin oikeuden häyttää jo homeista siipeä elämän pysymättömyyden kuvaamiseen, eivätkä tuloksetkaan olleet lainkaan huonoja. Onnittelut.

Voi luoja kun minua sapetti perjantaina: Me kirjoitimme aineen. Olin odottanut aineen kirjoitusta, sillä pidän kirjoittamisesta ja opettaja pitää kirjoituksistani. Naama venähti metritolkulla, kun kuulin aineen aiheen: "avatkaa sivu 72." Avasin. Sivulta minua tuijottaa lyijärisotkun (A<3L, rehtori haisee)keskeltä artikkeli HIUKSISTA. Laidassa luki: kirjoita aineiston pohjalta aine, tai katsaus omien hiuksiesi historiasta, tai katsaus 200-luvun hiusmuotiin. En varmasti. Ensimmäiset puoli tuntia aineen kirjoitukseen tarkoitetusta ajasta meni opettajalle inttämiseen, kymmenen minuuttia nuolen-opettajan-takapuolta-saadakseni-kympin-Hyvösen vaimentamiseen ja loppu aika aineen, joka ei edes sivunnut aihetta, kirjoittamiseen. Näin ollen: saan aineesta joko ysin tai nelosen. Riippuu miten opettaja arvostelee tekstini. Näin ollen, jos kokeitteni ja entisen arvosanan keskiarvoon (8) lisätään todennäköinen aineen numero (4), ei tarbvitse matikkapäätä laskeakseen, että seiskaluokan päättötodistukseen äidinkielen kohdalla tulee komeilemaan kutonen. Reilua? ei minusta.

Katselin tuossa KMH-ohjelmaa ihan vaan Ari koivusen takia. Ohjelmaan oli lisäksi lipsahtanut jostain pikku pornotähtönen, joka väitti nauttivansa työstään. Mikä hullu perverssi.

Haa. Luin taas yhden kirjan jossa on (todennäköisesti) sama kirjailija kuin viimassa (ks. kirjahyllyke). Kirja oli loistava, mutta surullinen. Itkin. Ja nauroin.

                                 Niinjanäinollen, näkemiin teille.    -Ombra