Voi perkele, taas niitä päiviä, jolloin kaikki on linnunmaitoa, ei mitään ongelmaa, ihan kuin metrin kerros pumpulia ympäröisi kaikkialta kun on niin kertrakaikkisen tyyyylsäää!!! Sää on ihankiva. Olo on ihankiva. Paitsi että sapettaa, kun on ihankiva. Kaikki on ihankivaa. Joo. Veera tuli meille eilen kylään, jäi yöksikin, hyvä Veera. Sanoisin, että päivä olisi epäonnistunut, jollei veera olisi ollut meillä. Kaivoin kaikki mahdolliset mekot kaapista ja löysin aivan kertakaikkisen ihanan mekon jostain 60-70-luvulta. Alkuperäinen omistaja oli mummini sisar. Sovittelimme sitten niitä mekkosia ja otimme kuvia. Oli kyllä kertakaikkisen hauskaa, ja kuvista tuli kaikista varsin onnistuneita. Huomasin, että en ehkä olekaan täysin toivoton kameran edessä, niin kuin joskus ajattelin. Yleensä onnistun vain kameran toisella puolella, kuvaajana. Sekin Veeran ansiota.

Urf, Vapun kirput tekevät minut hulluksi! Yksi on ryöminyt korvani taakse ja puraissut sieltä. Matkalla se on maistellut myös leukaa. Polvessa on kolme puremaa. Kaikkialla kutisee. MÖR.

Nukahdan ihan justiinsa, ja jaja... Ajatus katkeilee. Öitä. (tämä kirjoitus sukkaa, lupaan, että seuraavasta tulee parempi.)

                                                                    -Ombra