Jatketaan nyt tällä surkeiden kirjoitusten linjalla kun ollaan kerran aloitettukkin. Koulussa ei taaskaan mitään uutta tai jännää. Mitä nyt tuli varmistetuksi, että erkki polttaa. Eikä se edes ollut mikään uutinen. Äikän opella kestää aina ainakin vuosi aineiden lukemiseen, joten voin stressata asiaa hyvän aikaa. Koe on vähän ajan kuluttua. Että minä inhoan kielioppia. Tulen hulluksi, kun joudun pänttäämään partitiivia, nominatiiviä, genetiiviä ja ja ja kaikkee inhaa. Ruotsin opinnost sukkaa, kielioppia siinäkin päässä. Maantieto on blah. Ennen torstaista koetta emme tehneet muuta kun pelasimme jotain amerikka-lautapeliä. Voi kökkö. Ja ahdistus. Voisin jäädä huomenna koulusta pois, ellei olisi kuvista. Kipeeksikin olen tulossa. Voi suru ja masennus. Keskiviikkona en kylläkään aio mennä kouluun. Vaan eipä minun linstailusta ikinä ennenkään ole tullut mitään. Aioin lintsata liikunnasta, mutta opettajilla oli kokous. Opettajilla on selkeästi joku pelastetaan Riikan tulevaisuus- projekti. Enkä minä uskaltaisi. Olen pohjimmiltani pelkuri. Haiseva, itserakas pelkuri. Voivoivoivoi. Suru ja masennus. Päätäkin särkee. Hei, jääkaapissa on purkki säilykehedelmiä. Päivä pelastettu! Tai sitten ei. Voi ahdistus. Tätäkö se kevätmasennus on? Enpä olisi uskonut kokevani sitäkään. Ja tässä sitä ollaan. Riittämätön olo. Mikään ei riitä. Pitäisi olla jotain enemmän. No jollain muulla menee luultavasti vielä huonommin. Miten piristävää. :)

                                                  -Ombranne