Voi rähmä, millaisen porukan kanssa sitä ollaan lähdössä Italiaan. Anna kun kerron: Äiti stressaa ja hössää kaikesta mahdollisesta, isä ärjyy ja kärttyilee, jos jokin ei mene hänen toiveidensa mukaan, ja sitten Paula ja Silja riitelevät kaikesta mahdollisesta, huutavat, tappelevat ja aiheuttavat yleistä häslinkiä. Jos ne ei riitele, ne hämmentää paikallista väestöä jotenkin muuten. Minä en sitten tee yhtään mitään ja sekös saa isän raivon partaalle. Uskallan väittää, että se ei kylläkään ole minun vikani. kerrompa teille pienen tarinan:  Eilen menimme laskemaan veneen vesille tämän kiljusen herrasväen kanssa. Koirat laitettiin sisälle ja lähdettiin matkaan. Vene meni vesille ongelmitta ja noin, mutta sitten meiltä loppui bensa suoraan laiturinnokkaan. Vanhat merikarhut naureskelivat partaansa, kun me meloimme veneemme kiinni laituriin. (onneksi bensa ei sentään loppunut ulapalle) Rantauduimme turvallisesti, minäkin, ja onnistun lukitsemaan kaikki laiturille. (onneksi niillä partaveikoilla siellä rannassa oli avain!) Paula päätti kokeilla, kelluuko isän kenkä, ja heitti sen mereen. (onneksi mela oli lähellä!) Ja sitten silja ryhtyy vielä kivittämään muiden veneitä.  Voitte arvata, että isä oli kotimatkalla tosi vihainen. Kun tulimme kotiin, niin eikös Danny-koira istunut ja ulvonut siinä pihalla, vaikka olin varmistaneeni, että ne ovat sisällä. Onneksi edes Pedro oli jäänyt lukittujen ovien taakse. Ja nämä on taas niitä jutuja, jotka tapahtuvat vain meidän perheelle.  

Kummallista. Vaikka olen kuunnellut koko päivän The Beatlesia, minulla pyörii päässä Dean Martinin Just for Fun

                                                                          -Riki