Nyt soi:  The Beatles:  I Feel fine

Olen nytten kotiutunut takaisin juurilleni, rakkaaseen kotimaahani. Ihanaa olla kotona, enhän minä olisi kestänyt hetkeäkään kauempaa välitöntä yhdessäoloa ja läheisyyttä perheeni kanssa. Ja suomi on kyllä ihan ehdoton paikka elää. Miten minulla olikaan ikävä omaa huonetta ja salmiakkia... Ja the Beatlesia, ja sanomalehteä aamuisin.

Oli todella kummallista palata suomeen. Jotenkin sellainen vieras olo. Että suomi olisi tosi eksoottinen ja outo paikka. Se tunne meni onneksi todella nopeaan ohi. Tiedättekö, kun palaa varhaislapsuutensa kotiin ja kestää hetken, ennen kuin sen tunnistaa samaksi paikaksi? Siltä se tuntui. Tiedän, olin reissussa (huikeat) yhdeksän päivää, mutta minun mittapuullani se on paljon.Todella (!) paljon.

Matka meni kutakuinkin sillä tavalla, että kun sunnuntaina lähdettiin, meidät kuskattiin ensin helsinki-vantaalle kaverin taksilla ja siitä airberliinillä Berliiniin. Siellä välilasku ja tunti eksyilyä ja tullissa sekoilua, siitä sitten milanon lentokentälle. (Berliini oli epämiellyttävä paikka, en osaa selittää sitä sen tarkemmin.) Milanon lentokentällä olimme siinä kymmenen aikoihin illalla. Etsittiin vuokra-automme ja ajettiin navigaattorimme Eevan avustuksella hotlalle, perillä oltiin puoliltaöin, ja painuttiin saman tien punkkaan.

Eka päivä otettiin rennosti: uitiin hotlan pihalla olevassa poolissa ja syötiin illalla ravintolassa. Toisena päivänä mentiin Veronaan vuokra-autollamme. (jossa oli jo naarmu etuovessa isän pysäköimisen jäljiltä)Paikan päällä käytiin tietysti erilaisissa turisti kohteissa, kuten Arenalla (jossa minä sain leikkiä Keisaria ja iskä epäonnista gladiaattoria), Lamberti tornilla (jonka huipulla tajusin jälleen kerran pelkääväni korkeita paikkoja) ja Julian parvekkeella (päästiin iskän kanssa käpälöimään patsas-julian tissejä, siitä pitäisi tulla onnea rakkaudessa tai taloudessa, epäselväksi jäi, kummassa). duomoon emme menneet, sillä kirkkoon oli pääsymaksu. (tämä järkytti minua syvästi).

Toisena päivänä me menimme jälleen Eevan opastamana Garda-järven eteläpäähän, missä oli sarkisen mukaan järven paras uimaranta. Paikka kuhisi surffareita, ja vesi oli ihanan kirkasta. syötiin älyttömästi gelatoa (jäätelö) ja löysin kookosjäätelön: rakastuin oitis! Lilluin  hotlan altaassa n. tunnin, jonka jälkeen minulla oli älyttömän huono olo. (ei pidä uida vatsa täynnä)

Kolmantena päivänä ei tapahtunut mitään.

Neljäntenä päivänä lähdimme venetsiaan aamuaikaisella. Liput vaporettoon ja Canal Grandea pitkin piazza san Marcolle. Pulujen ruokinta oli kyllä ihan huippua! Mentiin san Marcon kirkkoon, (hiano) Rialton sillalle, Dogen palatsiin ja Muranon lasisaarelle, missä oli, lasia. Venetsia vastasi (korkeita) odotuksiani.

Viidentenä päivänä markkinoille ja kylään Sarkisille.

kuudentena päivänä vierailimme sirmionen niemessä ja bongasimme suomalaisturisteja.

seitsämäs, ja kahdeksas päivä oli pelkkää siivoilua ja pakkailua ja altaan hyvästelemistä.

yhdeksäntenä päivänä aikainen herätys, autoon, lentokentälle, berliiniin (missä meinasin jäädä tulliin katariinan takia, katariina on onnenamulettini, barbin pää, jonka hiukset on leikattu irti, ja joka on tökitty täyteen hakaneuloja. Onneksi saksmannit vain nauroivat hulluille suomalaisille) berliinistä rakkaaseen kotihelsinkiin.

Onni olla kotona <33 Kesä jatkuu...

                                                     -Rikinne