Toivottavasti kukaan teistä ei herännyt niin aikaisin kuin minä, joka olen ollut jalkeilla aamu kahdesta asti. Yritin ensin saada unta, vaikka tiesin jo etukäteen, että yritykseni olisi tuomittu tuhoon. Kävin ulkosalla  pienellä kävelylenkillä. Aamukasteinen nurmi ei ollut lainkaan niin kuin tusinanovelleissa, se oli paljon kylmempää. Kun jalkoja paleltaa, asvaltti raapii paljon kipeämmin.

Tänään olisi tarkoitus lähteä Serenaan kaveriporukalla. En olisi suostunut, mutta Tialle ei sanota ei. Hän sai minut ylipuhuttua Erkin avustuksella. Tautikaan ei iskenyt yrityksistä huolimatta. Pakko se kai on mennä, vaikka Veeramus ei tulekkaan. Urgh.

                      En voi väittää, ettei väsyttäisi. -Riki