...ja laittaa pitkästä aikaa jotain omaa tuotosta tänne. Tyyli näkyy vähän muuttuneen. Kai minä jotenkin alitajuntaisesti koitan todistaa, etten ole ollut aivan tyhjänpanttina.

 

Unohduksen hiljainen virta.
Niin  pehmeä kuten lämmin maito,
tappavan mikroaaltouunin lämmittävässä syleilyssä.

Meillä lapsilla ei ole mitään menetettävää,
vain loppuelämämme.
Se, ettei tähtöset kilju palaessaan,
tarkoittanee, ettei niitä satu.

-------------------------------------------------------------------------------

 

Minä häiritsen ihmisiä.
En sovi heidän lokeroihinsa, rikon sovinnaisuuden rajat.
Tai muokkaa itse omat rajani.
Rajattomalla on helpompi kulkea,
maailman tiet ees taas.
Kunnes, minut väkipakolla sullotaan erilaisuuden kaavaan.
Mutta tämä olikin rasismin aikakausi.

Ei perhosen siivet kestä lasisia seiniä.
Sirpaleina tähdet valuvat taivaalta alas.
Rellestävät poliisit ovat hekin lokeroitu,
rullalliseen matka-arkkuun.
Kun enkelit rymisten putosivat taivaalta,
se oli rasismin aikakauden loppu.

--------------------------------------------------------------

 

Sano vain, että olen sinun tyttösi.
Pue minut pojaksi,
niin voimme kulkea käsi kädessä
kaupungillakin.
Sano minua Rakkaaksi tyttöseksesi.
Vaikket niin sanoisikaan,
Olen tyttösi,
Rakas tyttösi.
Vaikket minua huolisikaan.
Ja ainahan
voin pukeutua pojaksi,
niin kelpaan sinullekin,
vaikka
olenkin väärää puolta,
susi lampaiden puolesta.

 

----------------------------------------------------------------

 

 

Ja vielä lopuksi!

1117180.jpg

Minä, Tia & Erik päästiin lehteen! En ole varma, mitä mieltä ihmiset ovat siitä, saanko julkaista heidän naamansa, joten laitoin kasvot piiloon ovelasti. Ja samalla näkee, kuinka hienosti osaan piirtää hiirellä :)

Tämä oli siis viime keskiviikon Helsingin Uutiset-ilmaisjakelulehdessä. vähänks oon famous! just juu.

 

 

Hurrrrjan laadukas päivitys :3

                                           -Rio