Minun pitää todellakin lopettaa lyriikoiden käyttämistä otsikoissa. -__-

Mumks. Otin vapauden pitää vapaapäivän sillä varjolla, että kurkunpääni on kansoittanut jokin bakteeri, joka näyttää vähän homeelta ja vähän hämähäkinseitiltä ja ehdottomasti hyvin ällöltä. Olisi pitänyt lähteä lekuriin äidin mätäpaisepelottelujen tuloksena, mutta en sitten ennakkoluuloiltani ja peloiltani uskaltanut, ei ole tultu nimittäin käytyä lekurissa sitten vuoden nakki ja makkara. Olihan se kurkku ollutkin kipeä jo pidemmän aikaa ja säästyinpähän vielä vähäksi aikaa kuulemma vaikealta äikän kokeelta. Luinkin siihen eilen illalla, eli mistään lintsauksesta ei tällä kertaa ole edes kysymys. Viihdytän sitten kissoja säälittävällä raakunnalla/vikinällä, riippuen siitä, mitä yritän sanoa.

Mitäs tässä. Pääsin muuten viime sunnuntaina äitylin ja isomman sisareni kanssa katsomaan Sweeney Toddia, vaikka kovast stressasinkin vauvannaamani uskottavuuden puolesta. Mutta hyvin pääsin sisäään eikä kukaan edes kattonut muo. Ehkäpä se oli Paulan huomiotaherättävyyden myötävaikutusta. RAKASTAN SEN LEFFAN SOUNDTRACKIA, jonka äiti osti meille <3<3 Voitte kuvitella kauhuni, kun mp3 rupesi temppuilemaan pimeässä metsässä sammumalla aina viideksi minuutiksi kerrallaan. Kun olin tottunut siihen, ettei laite suostunut toimimaan, se yhtäkkiä meni päälle ja minä olin saada sydärin Alan Rickmanin äänen sanoessa hyytävästi : I have something to tell You. HUIHUI. Alan Rikman on hyytävä, ja yksi ala-asteen suurista fanituksistani. Rakastan hänen tummaa ääntään edelleen. Helena Carteriinkin rakastuin tässä hiljan. Mrs. Lovettina hän oli niin piristävän hullu ja ihana, ja Harry Potterissa sinä hulluna naisena joka oli kai jotain sukua sirius mustalle, ja jonka nimeä en muista.

Öms. Olin vevvellä eilen, oli jänskää.:3

My arm is complete again!          -Rio