Nyt näyttää siltä, että olen angstannut ihan yksinäni kaupungissa turhaan, koska ilmeisesti ihmisiä on OLLUT kaupungissa, mutta he eivät vain ole suvainneet kaivata minua ;__;

Mitäs. Eilen kävi Tia meillä syömässä mansikat. Oltaisiin menty uimaan, mutta ei löydetty mun bikineitäni, jotka muuten myöhemmin löytyivät TT-huoneesta(TT= Tekninen Tila = huone, jossa säilytetään imurin ja koiranruokapönttöjen kaltaisia vähemmän pittoreskejä mutta välttämättömiä tavaroita), minne äiti oli ne siivonnut piiloon vierailta, jotka kävivät keskiviikkona meillä syömässä kotitekoisia hampurilaisia. Nyt eksyin vähän aiheesta... Eli se Tia juttu. Niin kun ei voitu mennä rannalle, me teimme täytekakun nimeltä Jorma. Se sai nimensä vain koska tian isä kysyi, mikä sen nimi on. Ensin luulin, että koko kakku olisi mennyt ihan plörinäksi, koska onnistuin vatkaamaan kuohukerman voiksi. Kävimme ostamassa uutta, ja sitten Tian äiti sanoi, ettei Vispikerma muka kelpaa. c'moon, se on VISPIkermaa. Sitä vispataan! Se vaahtoutui ihan kiltisti, koska Tian äiti vaahdotti sen meille. Kakusta tuli jopa ihan hyvää, jopa Tian nirso pikkuveli piti siitä. Ja minulle tuli synttärikakut ja lasten prinsessasynttärit mieleen <3

Sitä ennen löllyin meidän pihallamme, missä on ihan törkeän kuuma, ja luin taas Sormusten Herran kannesta kanteen. (Tai en ihan kannesta kanteen, koska jätin lopun liitteet ja esipuheen välistä, mutta tajusinette pointin. Joku päivä luen kyllä ne lopun liitteet, vaikka ne ovatkin lähinnä muinaisten kuninkaiten sukuluetteloita) Siinä välissä luin muuten 'Juoksee saksien kanssa'n, joka oli ehkä maailman paras kirja ja jonka kirjoittajalla oli ihan paras nimi: Au-gus-ten. Augusten Burrough. Se oli kirjailijan omaelämänkerta, mutta ei sellainen tavallinen omaelämänkerta, missä kerrotaan vaimojen nimet ja lukumäärät, vaan sellainen, mikä oli melkein kuin romaani. Sillä tyypillä oli ihan psykoottinen nuoruus. Pelottavaa siinä oli myös se, että se toi erään mätäpaiseen elävästi mieleeni ja nyt tavallaan koen ymmärtäväni mätäpaisetta paremmin, mikä on pelottavaa.

Nyt luen sitten Húrinin lasten tarinaa, joka on myös J.R.R.Tolkienin kirja, mutta hänen aikaisempaa tuotantoaan ja se kertoo ajasta ennen Sormusta, ajasta jolloin Puuparta oli nuori. Minusta on tulossa fani O_O

Kävimme viime viikolla katsomassa Mamma Mian Paulan ja äipän kanssa, mikä oli tosi ihana elokuva ja ihan paras kesäleffa.

Ainiin ja ajattelin aloittaa ratsastuksen uudestaan tällä kertaa Etelä-Vantaan Ratsastuskoululla, koska Husöseen eikä Eriksnäsiin ole menemistä ihan vain oman ylpeyteni takia. Mietin iskän kanssa, mitä rupeaisin harrastamaan, eikä sille tosiasialle voi mitään, että ratsastus tuntuu yhä omimmalta. Ja jos äiti tulee myös, matkat helpottuvat kun äiti voi heittää ja tuleepahan vietettyä hänenkin kanssaan enemmän aikaa. Tällä kertaa varmistan, että tunnit ovat viikonloppuna. Mikään ei ole kamalampaa, kuin mennä suoraan koulusta tallille.

Yhyy täällä on kuuma. Haluan pois.