Eilen illalla tulin kotiin siinä neljän aikoihin. Olin valmis nukkumaan heti, mutta uni ei tullut. Olisiko se ollut se kahvi, vai joku muu, sitä emme voi tietää. Koko eilinen meni valtavan adrenaliiniaallon harjalla keikkuen. Heti aamusta esitin veden emosta yli kolmensadan ihmisen edessä. Loppu koulupäivä meni silleen plöpplöpplööö enkä tajunnut oikein mitään. Aamulla kuultiin ekan kerran, että tennarilla on 10 v synttärit ja leffoja koko yön 1-5€. päätettiin lähteä. Tian kanssa tultiin meille, katsottiin netistä miten niitä leffoja menisi. Alkoi olla epätoivoista: eihän täällä mene mitään! Mutta meni siellä sitten Benjamin Buttonin uskomaton elämä, joka ainoana kelpasi kaikille. Saman tien huomasimme, että paikkoja kyseiseen elokuvaan oli sillä hetkellä jäljellä 19. Lähdettiin samantien, saatiin äidiltä kyyti herttoniemeen ja sieltä kamppiin, missä me saatiin viimeiset kolme vierekkäistä paikkaa(mukaan lukien invapaikat, jotka kiltti kassatäti meille myi)! Tuuriakokö. Unna oli tulossa mukaan ja sen kännykässä oli joku vamma, niin meidän piti käydä roihuvuoren kautta. Unnahan ei tietenlään ollut kotona, joten me urkittiin eniro nolla sata sadasta Unnan pikkuveljen numero ja soitettiin sinne. Ne olivat tädillä kylässä eikä Unna ollut edes tiennyt, että seon tänä iltana :DD Saatiin jotenkin kuitenkin kiskaistua se mukaan, ja lähdettiin roihuvuoresta kotiin. Uskomaton tuuri ei pettänyt taaskaan: puolimatkassa Tian vanhemmat huomasivat meidät ja heittivät loppumatkan kotiin. Kotona ehdittiin katsoa hauskoja kotivideoita ja huonoa leffaa, kunnes Tian kanssa havahduimme siihen, että viimeinen bussi jolla ehtisi, tulee kolmen minuutin kuluttua pysäkille. Tuli niin kiire, että vedin ensimmäiset käteen sattuvat kengät jalkaan, pipon päähän ja takin harteille, kahvikin meinasi unohtua, ja juoksin koiranulkoiluttajien iloksi pipo vinossa, toisessakädessä termari ja toisessa kassi, takki auki ja hengästyneenä lähes koko matkan bussipysäkille. Ehdittiin. Herttoniemessä tapasimme taas Unnan, jatkoimme metrolla kamppiin missä meillä oli tunti ylimääräistä aikaa. Kulutettiin aika etsimällä halpaa kokista, mutta päädyttiin lopulta hankkimaan 50 senttiä kalliimpaa kuin se halvin :D

Kaiken alkusähläyksen jälkeen elokuva alkoi. Pidin ensimmäisestä puolestatoista tunnista, mutta loput puolitoista olisi pitänyt leikata pois. Ensinnäkin me olimme luulleet, että elokuva kestää vain kaksi tuntia ja Tian siunattu ja kiitetty äiti oli tunnin etuajassa hakemassa meitä. Uskomattoman kärsivällisyytensä turvin tämä sankarillinen nainen odotti meitä siellä, vaikka takuulla olisi ollut mieluummin nukkumassa!

Kotona olin siis neljältä, nukuin huonosti vuodesohvalla, ja kaheltatoista pitää lähteä ratsastamaan. Sitten nukun. Nukun.

Öitä ~