Koko ajan väsyttää. Uskomaton pää-, niska-, kurkkukipu ja yleinen tympeys. Syksy on lempivuodenaikojani, mutta juuri nyt turhauttavan puolikipeyden myötä tunnen itseni harvinaisen voimattomaksi. Ei täällä huonosti mene, ei toki ja luulen että missä tahansa muussa maailman kolkassa olisin onnettomampi. Kunnon yöunet tarvitsen ja ehkä vähän särky-, ja yskänlääkettä (cocktailina, tietty)

Torkkeli... mitä minä siitä sanoisin? Se on koulu, tietty. Se on koulu, josta hössötettiin, angstattiin ja stressattiin koko viime vuosi ja vähän enemmänkin. Jotenkin minä kuvittelin, että nyt kun täällä ollaan vaikein osa olisi jo ohi. Nyt joku kertoi meille, että tästä se vasta alkaa. Nyt sitten vaan höslätään vähän lisää ja luotetaan siihen että kaikki lopuksi järjestyy parhain päin. Ehkä sitten kolmen vuoden päästä vaikein on jo ohi? Kaikilla muuten tuntuu olevan kauhea alemmuuden tunne-angsti päällä. Ei minulla vaan, en ole huonoin vaikka joskus niin pelkäsinkin. Kelpaan ja riitän vaikka parempiakin tietty löytyy pilvin pimein.

Hei, nyt on viikonloppu! Nukkumaan kiitos, sen kunniaksi.