Miksi koeviikkoa kannattaa odottaa riemulla ennemminkin kun pelonsekaisella kauhulla?

1. Koska hyvällä tuurilla sinulla saattaa olla muutama vapaapäivä, niinkuin minulla tänään. Ja ihan vaikka esimerkiksi, aamupalasi kello 11.00 voisi näyttää tältä:

Muffinsi, latte ja painotuore hesari - ja aikaa niin kauan kuin vain kehtaat siihen käyttää.

2. Sinulla saattaa olla vapaapäivänä seuranasi maailman huomionkipein ja kaunen kissa, niinkuin minulla on.

3. Ja vaikka sinulla olisi koekin, pääset viimeistään 11.00 ja sinulla on kokopäivä aikaa tehdä mitä ikinä tahdotkaan tehdä. Minä esim. tein eilen pelastusarmeijan kirpparilla ollessani uskomattoman löydön! Ylpeyteni aihe ja rakkauteni:

Googlettamalla nimen Kim Buck löytyy sekä afroamerikkalainen kehonrakentaja, taikka tanskalainen designeri. Näitä prillejä ei kuitenkaan tyypin kuvastosta löytynyt - miksiköhän? :D Toisessa sangassa lukee Frame Spain. Jos kellään  sattuu olemaan rillien alkuperästä joku havainto, minä kuuntelen mitä suurimalla ilolla.

 Simon & Garfunkel soi ja aamu jatkuu vielä pari tuntia. Tämä päivä on periaatteessa omistettu historiantutkielmalle, jonka aihetta vaihdoin taas. Nyt ehdin jo aloittaa Charles Darwinista kirjoittamisen joten en vaihda enää, en en. Jaksan keskittyä niinkin kauan kuin vertin kerrallaan lähteiden etsimiseen, seuraavan vartin taas keksin jotain täytetekemistä. Pääni tuntuu harvinaisen keveältä - tänään voisi käydä kirjastossakin mutta tiedostan toki ettei yksi päivä jatku ikuisesti vaikka kuinka toivoisi. Harmi. 

Öh. Näitä neuvoja noudattamalla päädyn varmaan hymyilemään nyt, mutta itkemään sitten kokeenpalautuspäivänä... Paitsi että mulla oli jo enkun koe ja se ei ollut läheskään niin vaikea kun etukäteen kuvittelin. Ei mulla ole mitään tarvetta vedellä kymppejä joka kokeesta.