Nyt soi: Tom Waits - emotional weather report

Tänään toisen vapaa-päivän kunniaksi pistin herätyskellon seitsämältä soimaan, pakkasin kuvauskamat eli ihanan kamerani Olympos E-500 (älkää ihmiset ostako niitä paskoja sonyja ja canoneita. Kuvattuanne olympuksella, ette enää koskaan halua mitään muuta!) ja sitten sen jalustan jonka käytöstä isä aina selittää... Tosin alan hokata sen suljinaikahomman kun eilen vähän harjoittelin... Terveestä itsekriittisyydestä johtuen saatte nähtäväksenne vain neljä kuvaa :D Ainii, elikkä miksi sitten heräsin seitsämältä! Nii, menin silakkamarkkinoille, olin siellä joskus kakskyt vaille kahdeksan kuvaamassa laivoja aamuvalossa, joka olikin juuri täydellisen kiva. Aluksi oli tarkoitus kuvata silakanmyyjä-papparaisia mutta en uskaltanut :<

Noniin. Tämä eka on niitä eilisiltaisia suljinharjoituksia. Sillä on nimikin: pimeän pelko tai sitten paha uni. En osaa päättää.

Tässä on sitten näitä tämänpäiväisiä. Tämä onkin sitten ainoa silakkamarkkinakuva, jonka saatte. Poistin itseinhoissani ne kaikki muut.  Minulla on joku outo juttu siinä, etten saa hyviä kuvia muuten kuin kukonlaulun aikaan tai sitten myöhään illalla. Se, ihmiset, johtuu siitä, että minulla on joku kieroutunut tarve kuvata aina vastavaloon. Siksi minusta ei koskaan, ikinä tule hyvää valokuvaajaa. Hyvät valokuvaajat eivät kuvaa vastavaloon. Ikinä.

Ja taas vastavaloon. Kun sielläpäin kerran pyörittiin, oli pakollista käydä kauppahallissa. Se on ihana <3

Se lautta oli siinä niin kivasti sopivasti. Yleensä suomenlinnan luolat on pilkkopimeitä, joten luulin, että olisin voinut ottaa niitä kuvia, missä on pitkä valotusaika ja joku valoisa esine, joka piirtää kivoja käppyröitä. Muttah! ylläripylläri, aamuvalohan sitten tietysti paisteli sinneniin joten päädyin ottamaan vähän lisää vastavalokuvia. Eikös olekin kiva?

Tulipas sekava selostus. siinä nyt oli jotain. Palatessani kotiin olin  luita myöten jäässä ja nälkäinen (aamupala jäi väliin) joten söin vaan jotain leipiä ja menin nukkumaan. Nukkuminen on hyvä juttu.