Lunta sataa hiljalleen, katuvalot tuikkivat jossain kaukana ja kylmässä. Hyvä ilta lähteä ulkoiluttamaan kameraa. Sain sen tosiaan ladattua radioon kuuluvalla johdolla. Hassua. Kiinnostuksen kohde kuvattaessa oli tänäänkin vähäiset valon pilkahdukset muuten pimeässä maisemassa. Saatte taas nauttia ylivalotuksen tuomasta heijastus-efektistä, johon olen niin luvattoman ihastunut.

Kaislat pirut eivät pysyneet paikoillaan.

Kotini lähellä sijaitseva venesatama valoineen ja veneineen. Veneet ovat paljon kuvauksellsempia maalla kuin merellä.

Näistä kahdesta minulla ei ole mitään muuta sanottavaa, kuin että sormet alkoivat mennä kuolioon ja kameran näyttöön alkoi muodostua jääkiteitä. Mikä tahansa muu kamera olisi sanonut sopimuksen tässä vaiheessa irti, mutta ei armas miihkali.

Löytyy näitä valo meiltä sisältäkin - paljon kuvaajaystävällisempi vaihtoehto ja muutenkin. Kun keskimmäisen kuvan palleroita tuijottaa, ne alkaa laajeta. Tai ehkä se johtuu vain väsymyksestä.

Koko rupeaman ajan soi muuten Björkin Vespertine-levy ja nyt soi Tom Waitsin Cold cold ground