2010... siinäpä idioottimainen vuosiluku. Miten vaan.

hmh. Vuosi 2009 oli niin kovin, kovin pitkä. Se on hassua miten vähän jäi kaikkein tärkeinpänä mieleen. Kyllähän minä siirryin lukioon, sain vapauksia joita tahdoin ja kaikenlaista tapahtui, mutta se tavallaan toimi kulissina kaikelle muulle, mitä tapahtui pään sisällä. Ja jos ihan rehellisesti puhutaan, niin vuodesta 2009 mieleen ei jäänyt kovin paljoa. Sellainen tietty yhteisöllisyyden tunteen muisto ja loppuvuodesta erityisesti sen mureneminen.  Kaikki pyöri korkeintaan kolmen ihmisen ympärillä, ja piirit vain pienenevät entisestään. Minä olen täydellisen eristynyt todellisuudesta jossa on uusia, kiinnostavia ihmisiä. Enhän minä edes osaa kaivata heiltä mitään, mitä ne voisi minulle tarjota?

Uudessavuodessa pidän siitä viisiminuuttisesta joka jakautuu 00.00 kellonlyömän molemmin puolin, jonka aikana kaikki ampuvat rahansa ruutina ilmaan ja kaikkialla haisee savu, räjähdyksiä ja rätinää kaikkialla ja on melkein kuin sota, johon minun ei tarvitse osallistua. Kaikki muu härvellys siinä ympärillä on sontaa. Äitini on kyökkipsykologi, joka zen-tarotkortit kädessään silmät kiiluen latelee ennustuksia tulevalle vuodelle. Esimerkiksi minulle (viimeinkin) rakkautta, (niinkuin jokaisena edellisenäkin vuonna, hah.) isälle rahaa, sisaruksille onnea ja iloa jne. niin kuin joka vuosi. Ruoka on sekin ihan hyvää. Tänävuonna blinejä venäläiseen tapaan :3

Eipä tässä muuta kuin että törttöily jatkuu tänäkin vuonna jnejne hyvää uuttavuotta!