(Kukaan ei ehtinyt tähän kommentoida ja ja muutenkin tuntuu tyhmältä tehdä uusi lyhyt kakka joka päivä ni laitan nää tähän)

Akateemisen kirja-ale oli harvinaisen herkullinen tänävuonna. Sain kinuttua kaksi ihanaista äidiltä: Casanovan elämänkerran, kirjoittanut Hannu Mäkelä, ja sitten Rooman Keisarit, kirjoittajina Arto Kivimäki ja Pekka Tuomisto. Mitä nyt innoissani ehdin selailla, niin molemmat loistokkaan upeita ja kaikkea:

 

Vappu aina arvostaa, kun yritän kuvata ja kaikkea. Ei yhtään huomionkipeä kissa, ei.

Rooman Keisareista minulla ei kyllä ole yhtään kansikuvakuvaa (järkevä sana) Se ei ole ulkoasultaan niin hieno, että olisin jaksanut keskittyä, ja kun se vappukin siinä hääri niin ei tullut kuvattua. Mutta sen parasta antia onkin ehkä lopun sukupuut, valtakunnankartat (minulla olisi käyttöä vastaaville persian ja kreikankin rajoista ajalta 400-300 eaa.) yms. Näyttäisi siltä, että se kirjastoreissu nyt vähän lykkääntyy. Kiitos näistä, äiti <3

 

Koulu on. elämä on. Ainakin vähäsen.

Tällä viikolla ollaan toivuttu loman aiheuttamista unirytmiongelmista ja odotettu hiirivauvojen syntymää. Toinen tyttösistäni tosiaan lähti veeran goljattihiiren luo vierailulle, ja nyt sillä on vatsa kasvanut pingispallon kokoiseksi ja muotoiseksi ja lapset syntyy hetkenä minä hyvänsä. Jännää on ja aika pelottava. Synnytys on aika friikki toimitus, kun sitä oikein rupeaa miettimään.

Synnytysten  ja pinkkien vauvahiirien lisäksi olen miettinyt lähinnä yli 2000 vuotta vanhoja tapahtumia - päntännyt historiaa ja hakenut helmet.fistä Homerosta, Plutarkhosta ja Vergiliusta. En ole kehdannut kysyä kirjastotädeiltä apua, joten olen ruvennut varmistamaan, että kirja on kirjastossa hyllyssä ennen kuin lähden sitä lainaamaan. Perjantaina taidan tehdä visiitin kallion kirjastoon (se on muuten ihana rakennus <3) sillä omassa lähikirjastossani on varsin surullinen valikoima, kun klassikoista puhutaan. Aikakausilehtiä taas sitten löytyykin joka lähtöön, hah.

Ruotsinopinnot ovat taas synkkyyttä ja epätoivoa. Urg. Pimassakin pitäisi nyt saada aikaiseksi A3-kokoinen tai suurempi akvarellityö. Ajattelin yhdistellä vahaliituja ja akvarellitekniikoita ja jotain mutta aihe on vapaa eikä mulla ole aavistustakaan mitä sitä lähtisi tekemään. Iso koko on mycke kiva juttu, tähän mennessä me ollaan tässä jaksossa tuherreltu vaan ikkupikkuruisille neliöläpysköille.

Tästä tulikin taas tälläinen tynkäjuttu. päässä vallitsee emotionaalinen tyhjiötila, helpotus vaihteeksi.