Olen omistanut talon nyt viime keskiviikosta lähtien ja tätä auvoa jatkuu vielä ensi perjantaihin. Paljon tilaa, tyhjiä huoneita, yksinäisiä iltoja (ja vähemmän yksinäisiä kera ihmissyöjälammasmutanttien ja suklaamuffinssien) Bachia ja Kate Bushia suloisesti sekaisin, Vergiliuksen runoelmia ja pleikan pelaamista (sain Assassin´s Creed IIsen ja Avatar-pelin pelattua loppuun jo aikoja sitten, elämältäni on hävinnyt tarkoitus nyyhk :´<). Nyt on vieläpä koeviikko, itselläni on tänään ja huomenna vapaapäivä <3. Eilen oli bilsan koe josta varmaan selvittiin ihan kunniallisesti. Tuota edessäolevaa ruotsin koetta ehkäpä hieman pelkään niinkuin aina, eikä mulla edes ole ketään joka sitä voisi opettaakaan. Ei sillä että paraskaan tukiopetus muo mitenkään auttaisi. Verbejä ja S-passiivia. Teoria on selvillä mutta käytäntöön en osaa sitä soveltaa. Luettua ymmärrän, kuultua jotenkuten mutta kirjoittaa ruotsiksi en osaa. Kauheus. Poistin Kentinkin koneelta ja mp3sesta, kun rupesi ärsyttämään.

Ei tässä muuta kuin että hengissä ollaan täysissä sielun ja ruumiin voimissa. Ainoa mikä minua täällä ylhäisessä yksinäisyydessä uhkaa, on se etten välttämättä pääse ulos jos hanget korkeat nietokset rupevat yltämään kainaloihin. Toissayönä tosin joku mystinen lumikolaihminen kävi aamuyöllä kolaamassa lumet pihalta kun olin nukkumassa. Pääepäilty on naapurin tympeä setä, jota voisi ruveta tervehtimään aamuisin ihan varmuuden vuoksi.