Talvi on pahasta. Se on ilkeä vuodenaika kylmine tuulineen ja lumikinoksineen. Ottaisin milloin vain mieluummin niskaani kaksi kuukautta trooppista rankkasadetta kuin yhtäkään aurinkoisenkirpeää pakkaspäivää. Talvi on niin totaalisen perseestä että se pitäisi leikata pois kalenterista ja heivata vessanpöntöstä alas. Talvi on niin -- ai niin. Joulu. No, koittaahan joulu Goallakin, vai mitä? Joulu on kiva, lämmin juhla. Joulu on tekosyy kehittää riippuvuussuhde kanelikahviin ja voitaikinasta tehtyihin asioihin. Joulu on kaikin puolin helt okej, ollakseen talvella.

Olen viikonlopun yksin kotona. Tällä kertaa se tosiaan on yksin yksin kun Veera on koko viikonlopun lemmikkimessuilla ja Tia Tiian kanssa Tukholmassa.  En valita, en varmaan jaksaisikaan tehdä tänä viikonloppuna mitään. Varsin jee, varsinkin kun koirat on poissa minun ei tarvitse näyttää nenääni pakkaselle koko päivänä. Ah autuutta. 

Ei kuvia tällä kertaa. Noilla lämpölukemilla kamera hyytyy ulkona tunnissa ja kuvaaja minuutissa. Sisätiloissa on tarpeeksi luonnonvaloa kuvaamiseen nelisen tuntia päivittäin, tosin silloinkin jonkinlainen lisävalo saattaa olla tarpeen eikä minulla vaan riitä kärsivällisyys. Toisekseen ei täällä ole kissojen lisäksi mitään kuvattavaakaan.

Nyt on koeviikkokin. Filosofian, elokuvan ja taidehissan kokeet takana, biologia ja kemia vielä edessä. En odota kauheasti tuloksista kun jakson iskulause on kaikilla elämän osa-alueilla ollut Ei Maksa Vaivaa. En varmaan pääse kemiasta edes läpi.

Ps. Vanhojen uusien (uusien vanhojen?) ystävien löytäminen on aika mahtavaa.