Uskomatonta miten monilla tavoilla vanhemmat pystyvät nöyryyttämään jälkikasvuaan...                         Yleisin kulutetuista esimerkeistä tuntuun olevan tyttö/poikaystäväkyselyt, jotka saavat kenet tahansa vaipumaan tomaatinpunaisena maanrakoon.  Ylihuolehtivaisuus, ("et varmana lähde ilman pipoa ulos siellähän on huimat 2 astetta pakkasta!!!!" ) tai vastakohtana alihuolehtivaisuus, (nuori: " äiti, menen kavereiden kanssa nurkan taakse polttamaan" äiti: "...") Neh, taas näitä hurmaavia ääriesimerkkejä. Adhd-vanhemmat meluisat, kännipäiset, örveltävät, musiikkitajuttomat, kavereihin hyytävästi tai liian hyysäävästi suhtautuvat vanhemmat, vanhemmat yleensä... Omat vanhempani eivät edes ole pahimpia. Kaikkein hirveinpiä vanhempia ovat varmasti ne, jotka ylikontrolloivat lapsiensa elämää. Tälläisten perheiden lapsilla on usein monia hienoja vanhempien valitsemia harrastuksia, niin kuin viulun-, pienon-, tai huilun soitto, tanssi, ratsastus yms. kalliit ja taitoa vaativat harrastukset. Jos tytär on ystävättärensä kanssa shoppailemassa, pitää jokainen ostos erikseen hyväksytettävä äidillä. Vielä pahempaa on tulossa, kun seurustelu alkaa. Säälin ylikontrolloivien vanhempien lapsia.

Luin tuossa Miss  mix:iä. (sitä tilataan isosiskolleni, ei minulle) Siinä on hupaisa lehti. Palstat, kutn "29 faktaa kundeista" ovat niin naurettavia- siis niin out, jos aiomme vielä ilkamoida naurettavien, kiiltäväpaperisten nuortenlehtien kustannuksella. KUUKAUSILIITE JYRÄÄ!!! Niin.

Aloitin kirjoittamaan sarjakuvaa, ja huomioin, että se on ylivaikeaa. Minulla on sivu lyijärillä luonnosteltua sontaa, jota olen työstänyt nyt eilisestä saakka. Jos ikinä saan viisi sivua valmiiksi, laitan ne tänne.

Olimme eilen Veeran kanssa Kiasmassa. Suosikkejani näyttelyn töistä oli vaateapina, johon kuului vaatteista tehty puu ja kuvakokoelma kiinalaisten (vai japanilaisten?) olohuoneista. Mielenkiintoista, miten kukaan, keiden olohuoneita oli kuvattu, ollut tyytyväisiä elämäänsä, edes ne, joilla oli hyvä elintaso tai edes sohva olohuoneessaan. Jotkut, jotka elivät kymmenhenkisen perheensä kanssa 2m x 3m huoneessa, olivat jopa "onnellisempia", kuin rikkaat ihmiset hienoissa kattohuoneistoissaan. Sana  onnellinen on lainausmerkeissä, koska onnellinen on suhteellinen käsite, jota ei voi mitata tai todistaa. Toinen hienoista töistä, oli video, missä oli kuvattu yksinkertaisesti naista lukemassa kuolleelle pikkulapselle. Draagista? Työ herätti ajatuksia. Kuuleeko lapsi, jos kuulee, arvostaako lapsi tätä vaivan näköä? Tuskin. Minusta se vain oli hienoa ja samalla hieman päätöntä. En usko sielunvaellukseen tai taivaaseen, joten kuolleelle lukeminen ei ole arvostuslistani kärkipäässä. Kuollut on kuollut, poissa tästä maailmasta, vaikka me ihmiset kuvittelemmekin  olevamme kovin vahingoittumattomia. Mikään ei ole ikuista, you see?

Suosikki työ ylitse muiden oli 'Jo riittää installaatio' niminen seinään maalattu työ. Sitä on vaikea kuvailla, sillä se oli kokonaisuus, joka koostui pienistä osista. Suosittelen siis, että menette ja katsotte itse. Kiasma sijaitsee Helsingin keskustassa, ja sisäänpääsy on ilmainen lapsille.

Euroviisuista: Minusta Jann Wilden ja Rose avenuen olisi pitänyt päästä euroviisuihin. Minä olisin päättänyt niin. Niiden puvut, kampaukset, esiintyminen... Ne on niin... awwww... Erityisesti rumpali... Ylitse muiden.                                                                                                                               Niiden olisi pitänyt päästä euroviisuihin, sillä:

A) Tender Rexx (rumpali) on syötävän ihana!!! Minä menen ja syön sen!

B) Niiden laulukin on jotain niin...

C) Hirviöiden jälkeen euroviisuihin lähetetään kaunotar <33

D)Ne kuvaavat parhaiten Suomea ja sen tulevaisuutta, eli nuoria!!!

 

 

         Tästä tuli tälläinen riemunkirjava nyrkkipyykki, olkaa hyvät ja kärsikää... :)

                                                           - Teidän Ombranne, ilman palautus oikeutta