Olisiko nyt sitten niin, että onnellisuuskin loppuu joskus ja on aika vakavoitua ja ruveta angstiseksi, kuten kunnon nuorison pitääkin? En tiedä, mutta jotenkin nyt ei vaan jaksa eikä kestä varsinkaan mitään tyhmiä, väljähtäneitä vitsejä, jotka ei naurata paitsi ehkä jotain Tiaa. Olen pahoillani.

Akvaariossa on kuollut kala, jota en jaksa nostaa sieltä ylös. Sen omat parvitoverit syövät sen valkoisen ruumiin. Ja näin, kaikki kiertää ja kiertää eikä mikään muutu milloinkaan.