naurr.. Kipeys iski yön aikana, mutta jaksoin silti ladata taas kuvia koneelle ja muokata jne jne. Elikkä jepajee saatte peräti kuvallisen selostuksen hiihtolomani (toki niin lukuisista) saavutuksista.

Peruna näyttää nykyään tältä. Se oli pakko tukea jollain ettei se kasvasi vinoon. Ja kaaos kuvan taustalla ompi työpöytäni kynäpurkkiröykkiö med ikivanha radio. Vautsivau.

Keksin istuttaa jotain randomeja siemeniä tinakastelukannuun. Siemenet paljastuivat vesikrassiksi ja niitä voi syödä. Nekin näyttivät neljä päivää istuttamisesta näinkin hienoilta. :) (saatte muuten kärsiä viherpipertelystäni jatkossakin nyt kun kunnolla innoistuin :DD)

Mummolaan viimein päästyämme raahauduimme hetioitis katsomaan tätä ah upeaa sikafarmarilan kauneinta taidekappaletta keskellä peltoa, nimittäin isoa jääkökkärettä. Kooltaan se on kaksi kertaa pitempi ja kymmenen kertaa leveämpi kuin minä. Vaau. En tykkää yhtään tästä kuvasta mutta ne muut jotka otin kököstä oliva vielä huonompia, joten saatte tyytyä tähän. Voitte haukansilmillänne bongata, että mötikkä ruikkii kärjestään vettä (thih) Tosin se ei näy -kiitos vaan vuodatukselle- kovin hyvin.

tämä on ehkä paras kuva, minkä onnistuin reissusta näppäämään. Maalla on ihanaa se, kun pellot on niin laakeita ja taivasta niin paljon. Kuvauksellisista seikoista (lue=puhkipalaminen johtuen vastavaloon kuvaamisesta) kiinni pitäen rajasin yli puolet taivaasta tästä kuvasta pois. Tuolla oli kylmä -10 astetta & tuuli ja aurinko paistoi minut sokeaksi.

tykkään tykkään tykkään ladoista. Varsinkin kun niissä on värikäs peltikatto.

tykkään myös talventörröttäjistä, ja rakastan sitä henkilöä joka keksi kutsua niitä törröttäjiksi <3

tämä kuva on otettu herttoniemen metroasemalta kouluaamuna. Että repikää siitä.

jee ja oskarikettu! Kuva on surkea, koska jouduin zoomaamaan ihan hirmuisasti. Mutta se oli söpö ja se metsästi ja pomppi!! <3

Siinä oli minun jännittävistä jännittävin hiihtolomani. Miinus tietysti sosiaalisesta tyhjiöstä johtuneet masennuskohtaukset sun muu ikävä.