413 kuvaa, 33 parhaimmistoa, 2 päivää, 3 yötä. 

Rooma oli kiva vaikkakin erilainen kuin 1500-luvun Ubiversumissa. Pidemmittä puheitta, tässä kuvia:

Okeiii, mitä sitä.

Jeh, eli herätys 5.30 aamulla ja Helsinki-Vantaan lentokentälle porukalla minä, Paula ja alati valittava mummini Siiri. Helsinki-Vantaalta lennettiin Riikaan ja sieltä Roomaan. Perillä oltiin jossain yhden aikoihin ja hotellilla kahdelta. Heti piti tietysti lähteä etsimään lähintä mahdollista ruokapaikkaa sokeritautiselle mummoraukalleni ja sellainen löytyikin saman kadun varrelta. Ongelmiahan siitä seurasi, kun ravintolassa puhuttiin italiaa, mummini solkotti kaikkialla suomea ja vähemmän sujuvaa ruotsia, minä siinä koitin estää suurten väärinkäsitystyn syntymistä vielä takeltelevalla englannillani ja paula kieltäytyi sanomasta yhtään mitään ollenkaan. Saatiin silti ruokaa, joka siirin mielestä maistui "vain oliiviöljylle", mutta oli omasta mielestäni oikein hyvää - suomesta kun ei tähän vuodenaikaan saa tuoreita grillattuja vihanneksia tai muuta mukavaa. Kattausmaksu tuli matkustamiseen tottumattomalle mummilleni järkytyksenä - itse en ollut niinkään yllättynyt. Matkan rasituksista uupuneina päädyimme menemään jo ennen kahdeksaa nukkumaan, LOL.

Toisena päivänä hotelliaamiaisen kautta Castel S. Angelolle. Naiivina kuvittelin, että me kaikki kolme voisimme kävellä vatikaaniin (jonne oli pari kilometria hotellilta), nähdä S. Pietro ja Siktuksen kappeli, ja päivä olisi pulkassa. Tällä seurueella tosin pelkä vaivainen kahden kilometrin matka kesti kaksi tuntia kun matkalla piti pysähtyä milloin syömään, milloin juomaan huolimatta runsaasta hotelliaamiaisesta joka oli syöty ennen lähtöä. Kun pyhän Pietarin aukiolla viimein oltiin, jonotettiin alueelle josta kirkkoon pääsi sisälle. Kiersimme ensin kunnioittamassa edesmenneiden paavien muistoa hauta kammioissa. Kun ovet kirkkoon viimein aukesivat, mummini kieltäytyi täysin astumasta jalallaankaan kirkon sisälle - luoja tietää mistä syystä. Kun minä ja Paula tulimme intoa puhkuen takaisin, saimme luennon Turun tuomiokirkon ylivoimaisesta upeudesta. Seuraavaksi ohjelmassa olikin ravintolan löytäminen, sillä selvää oli, ettei Siktusta tämän päivän aikana enää nähtäisi (Siiri oli onnistunut nälkiinnyttämään itsensä seisomalla kirkon edessä mököttämässä). En edes aloita kertomaan fiaskosta joka oli ravintolahetkemme, mutta ruokaa saatiin ja hotellille löydyttiin.

Saman päivän iltana dumppasimme reissussa rähjääntyneen mummomme hotellille ja lähdettiin Paulan kanssa Michaelangelon suunnittelemalle Piazza del Popololle. Siellä oli paljon ihmisiä kerjäämässä rahaa, milloin Michael Jackson imitoinnilla ja milloin myymällä ruusuja. 

Seuraavana päivänä jätimme Siirin suosiolla hotellihuoneelle koko päiväksi niin saimme tutkia esteettömästi Musei di Vatikaania ja Siktuksen kappelia. Mummon hotellille jättäminen osottautui oikeaksi valinnaksi, kun museo oli reilusti ennakoitua isompi ja komeampi. Siellä näin monia asioita, joista olin aiemmin lukenut ja joiden näkemisestä olin vain haaveillut. Museoreissun jälkeen tankattiin Paninilla ja jäätelöllä. Tämän päivän iltana tutkin Roomaa itsekseni ja hankkiuduinkin melko tehokkaasti eksyksiin. Törmäsin puolivahingossa Fontana di treviin ja espanjalaisiin portaisiin, sekä pariin muuhun komeaan rakennukseen joita en onnistunut paikantamaan kartalta. Pantheon jäi harmikseni näkemättä kun aurinko ehti laskea ja oli syytä lähteä takaisin hotellia päin.

Paluumatka sujui ongelmitta, kun ottaa huomioon, että Siiri oli onnistunut tartuttamaan itseensä oksennustaudin ja oli pää milloin missäkin roskakorissa. Tämä tosin helpotti omaa lentokentällä navigointiani huomattavasti, kun Siiri oli kerrankin hiljaa ja tottelevainen. 

On ikävää sanoa, että Helsinkiin pääsy oli helpotus vaikka sitä se juuri oli. Jonain päivänä minä palaan Roomaan sopivammalla matkaseuralla ja varaan kunnolla aikaa ikuisen kaupungin tutkimiseen.