Ensimmäinen kesätyöviikko melkein takanapäin. Keittiöapulaisen pesti kumpulassa on ensimmäinen palkallinen työni ikinä, mutta ei se hirveästi siltä tunnu, kun jo nyt ensimmäisien neljän päivän jälkeen täysin rutinoitunut päivärytmiin ja valmiiksi jo valmistautunut valittelemaan alkavaa ranteen jännetuppitulehdusta. Ensimmäisenä päivänä oli hauskaa, tosin olin sen jälkeen niin rättipoikki että nukahdin ennen seitsämää sohvalle TVn ääreen.  Nämä viimepäivät olen palellut niin kohtuuttomasti etten ole ehtinyt nauttia olostani muuta kuin päivän pakollisella viidellä kahvikupposella. Pomoni on ok. Hienostelevat ituhipitkin on ok. Lapsetkin olisivat ok jos ne lakkaisivat keittiössä ramppaamisen ja piirakoiden pihistelemisen ja typerän älämölöämisen ja elämisen. Ehkä minä selviän tästä orjatyöleiristä, kunhan en sula pois sateessa.