Miumau. Jotkut ovat ehkä ihmetelleet, miksi minä en kirjoittanut Jokelan murhista. Syynä ei ole se, ettenkö välittäisi, vaan se, että välitän ehkä vähän liikaa. Uhreissa tai heidän omaisissaan ei ollut minulle edes tutun tuttua, mikä sikäli oli onnellista kannaltani. Haluan vain pitää polveilevan ja takuulla moniuselitteisen ja jopa ristiriitaisen syy-seuraus-tapahtumaketjun pääni sisällä. Kaikki minunkaan ajatuksset eivät ole aivan julkaisukelpoisia. Sanon vain, ettei kenenkään olisi tarvinnut kuolla.

Olen stressaantunut ja sekava ensimmäistä kertaa moneen vuoteen. Kouluun lähteminen, ihmisten kanssa oleminen tuntuu aivan ylivoimaiselta. Haluan vain nukkua jouluun asti ja olla onnellinen. Tänään lähdin kesken koulupäivän kotiin, en pelkästään sanomani syyn takia, vaan myöskin ylivoimaisen päänsäryn ja ahdistuneen olon takia. Vuodenajalla on varmaankin jotain tekemistä huonon oloni kanssa, marraskuu on, kuten äitini sanoi, julma kuukausi.

No niin. katsoin taas Amelién. Rakastan sitä leffaa niin <3<3 Minulla on kovin sellainen tunne, että pitäisi tehdä jotain, mutta en viitsi pakottaa itseäni tekemään sitä. Mömmömmöö. Menen nukkumaan <3

                                                      -Rio