Nyt on ilta. Ei niin ilta, että ulkona olisi pimeää, hämärää vain, mutta niin ilta, että akvaario on sammunut. Tulin koneelle oikeastaan siksi, että minun oli pakko, ihan pakko kuulla vielä kerran Jamie Stewartin ihanaa ääntä. Olen friikahtanut täysin Xiu Xiun musiikkiin, ja koen jo vieroitusoireita. Minun on pakko saada heidän levynsä, tai tulen viettämään kaiket päivät tietokoneella. Aah, miten kaunista... ^^

* kuuntelee muppet facea ja on onnellinen*

Ilta on hassua aikaa, sitä on tunne siitä, että pitäisi mennä nukkumaan, mutta ei väsytä vielä. Ei ole viellä sitä keskiyönt hysteerisyyttä, kun väsymys on syöpynyt selkäytimeen ja kaikki on hauskaa ja ruusunpunaista. Illalla ihmiset tekevät elämänsä suurimmat virheet ja päätökset. Kaikki on hämärää ja suttuista, ja sitten koittaa se  maaginen hetki, kun unen ja valveen raja ylittyy, siirryt REM- univaiheeseen. Jos sillä hetkellä ajattelet, että hei, mä taidan nukahtaa, et varmasti nukahda. (nimim. kokemusta on)

Taidan kirjoittaa tälläisen päivänaika-sarjan. Kirjoitan aamulla, aamu-yöllä, yöllä, ilta-yöllä, illalla, iltapäivällä, päivällä, aamupäivällä, ja sitten taas aamulla. Aamu ja ilta on kirjoitettu.

                                                  -Riki