tänään oli iloinen retkipäivä, jolloin muu koulu laahusti lintsille tai ravintolaan tai jonnekin, ja yhdeksäs ee reippaili peräti 20 metrin päähän koulusta viereiselle nurmipläntille. Koulun eväiden natustelun ohella harrastettiin tukkihumalaa ja jotain kädet vereslihalle hankaavaa kidutusta - hauskaa. Mari, eli armas luokanvalvojamme oli leiponut meille omin pikku kätösin vaaleanpunaiset leivokset, oli ihan hyviä ja onnistuttiin lähtemään juuri ennenkuin mukavat rankkasadekuurot alkoivat. Sade on mukava juttu silloin kun minua ei palella, ja tänään ei paleltanut. Haahaa.

Unna tuli meille saksimaan minun päätäni. Unna on tuntemistani ihmisistä ainoa, joka saa tavallisen hiustenleikkuun tuntumaan samalta kun jos hiuksia nypittäisiin yksi kerrallaan irti päänahasta. Hän saa silti pitää kulmakarvan hovikampaajan pestinsä, koska Unna on ainoa joka ei ole vielä saanut tuhoisia päähänpistoja hiusteni suhteen. Jej.

Koko viikko on ollut koulussa turha. Ihmiset ovat koko ajan opettajien jäähyväispuheiden armoila samaan aikaan kun kaikki  ovat lähinnä innoissaan koulusta pääsemisestä. Minä etunenässä,ala-asteelta yläasteellekin puhdas pöytä ja uusi ypäristö merkitsivät huomattavaa parannusta elämänlaatuun, miksi siis ei tämäkin kerta? Aah. Lauantaina se kaikki on ohi.