Eli minä ja tia katsomassa Pablo Picassoa kaikkien niiden muiden ihmisten kanssa. Ehkä minä olen tässä kohtaa hieman nipo, mutta jostai syystä en oikein pysty nauttimaan teoksista niin kauan kun joudun kävelemään jonossa sadan muun kiinnostuneen kanssa. Picasso on Picasso on Picasso. Minä tiedän pystyväni kokemaan taidetta henkilökohtaisesti, tiedän osaavani rakastua kuvaan tai veistokseen. Tuolla sitä ei vain tapahtunut. Kyllä minä niissä töissä näin, miksi ihmiset ovat niistä haltioissaan. Toisaalta kaikki rupeaa vaikuttamaan lähes hallusinaationomaiselta kun se asetetaan tarpeeksi suuriin mittasuhteisiin. En halua olla niitä, jotka sanovat, että puolisokea simpanssi maalaisi parempia varpaillaan, mutta sanon, että tuolla taidenäyttelyssä tänään tuli sellainen olo, että tässä kohtaa ihmisiä on  kyllä kusetettu pahemman kerran. (nämä on näitä ihmiskunnan omituisuuksia, jotka menevät ihmisiltäkin yli hilseen.)  Tiivistettynä: Tuntui samalta kuin joskus tuntuu lukiessa nonsense-runoja. Että tiedän mistä tässä on kyse - enkä sitten kuitenkaan tiedä. Ihanaa oli kuitenkin nähdä, kuinka täällä, Helsingissä, Suomessa jonotetaan taidemuseoon. Tuli toiveikas olo ja silleen (ehkä ihmiset ei olekaan niin tyhmiä kuin olen aina luullut) Tai sitten se oli vain jotain joukkohysteriaa.

Pidin parista teoksesta enemmän kuin muista:

Massacre in Korea. Pidän sotilaista ja heidän aseistaan, pidän väreistä, jotka eivät toistu aidosti tässä ylläolevassa kuvassa.

Tämä taisi olla matadorin kuolema tai jotain - en saanut sen nimeä kaivettua esille näin jälkeenpäin. Muutkin näyttelyssä nähdyt härät olivat hienoja ja jossain tekstissä, jonka luin, annettiin ymmärtää, että härällä oli Pablolle jokin suurempi symbolinen merkitys -tiedä sitten siitä. (en tiedä onko se minkään tekiänoikeuslainporsaanreijän nojalla luvallista julkaista näitä kuvia tällä tavalla mutta en kyllä kauheasti välitäkään, enkä usko että Picassokaan välittäisi.)

Oli muuten hassua, miten monen ihmisen kuulin Pablon klassisen kauden teosten äärelle saavuttaessa sanovan: ai se osasi oikeastikin maalata.

Näyttelyssä ei tietenkään ollut sitä maalausta, jonka olisin kaikkein eniten halunnut nähdä noin livenä: Guernica loisti poissaolollaan. Se on muuten ainoa Picasson teos, jonka olen halunnut nähdä ennen kuin koko tämä Pablo suomessa-hössötys pääsi alkamaan...

No kuitenkin, oli kiva reissu ja loppujenlopuksi me kuitenkin oltiin siellä kolme tuntia ihmettelemässä. Ollaan nytten sitten niin kultturellejä, että.