Tunnen itseni niin kelvottomaksi... Lopetin juuri ratsastuksen ajatukseen, että haluanko todella seisoa yksin kello kahdeksan illalla 30 asteen pakkasessa joulukuussa väsyneenä, märkänä, palelevana ja likaisena tietäen, että kotona läksyt odottavat tekijäänsä ja koirat ulkoiluttajaa... En halua. Toinen syy kelvottomuuden tunteeseen on se, että kunnialliset kansalaiset istuvat nyt ruotsin tunnilla, ja koska minä en istu siellä, ei istu Erikkään (joka oli äidilleen luvannut parantaa arvosanojaan) eli olen syypää kahden kelvottoman ihmisen tekosiin... Minusta ei ole mihinkään.  Koitan kovasti vaimentaa omatunnon, joka  sanoo, ettei ole hyvä syy lopettaa ratsastusta Veeran takia ja että jos menen sinne tänään, olen vaan onnellinen etten antautunut laiskotukselle... Mutta en mene. Nyt on liian myöhäistä. Ja sitten en kuitenkaan olisi tämän kerran jälkeen olisi jaksanut mennä ja vanhemmat olisi maksaneet tyhjästä... Koulunkäynti olisi kärsinyt (entisestään). Ja kuitenkin minua aina jokatapauksessa nolotti sanoa ratsastavani, sillä sitä pidetään yleisesti pikkutyttöjen lajina, eikä sitä oteta vakavasti urheilullisena harrastuksena (mitä se ei todellakaan olekkaan) Ja pieni taka-ajatus on myös siinä, että saan vanhemmat varmemmin maksamaan ainakin osan moposta, kun minuun  ei muuten mene niin paljoa rahaa... Olen hirveä ihminen.

Meillä on muuten hienohienohienohienohienohienohienohienohienohienohienohienouusi näyttö tietokoonneessamme, mikä tosin hidastaa hitaan koneemme hitautta entisestään.^^

Tia-parka on kipeänä. Toivottaisin hänelle pikaisia paranemisia, mutta hän ei lukisi sitä, koska pitää tekstiäni paskana. (pääsinpäs vittuilemaan) Olen hänelle ehkä hiukan katkera huomautuksestaan, sillä omasta mielestäni kirjoitus on kaikki, missä olen ikinä, ikinä onnistunut elämässäni. Näin. Haista paska, kultamuru^^

Paskaa tämäkin, tietysti. Laitoin vain, koska en ole runollisuuttakaan vähään aikaan viljellyt ja tyylini on näinkin lyhyessä ajassa muuttunut huimasti

Miksi ihminen ei osaa olla vaan,
Ne tekee rististäkin riitaa.
Miksi ei, Miksi?
Ne puhuu kylillä sodasta
ja rauhasta.
Rauhasta vähemmän ja hiljempaa,
sillä
Kuolema tuli kylään.

Sodasta tässä puhutaan, jos et ymmärtänyt. asia on surullinen, vaikka ei minua paljon kosketakkaan. Minun on turha teeskennellä, että aidosti välittäisin.

 

1.
Olen tyttö ketunsulkia hiuksissaan
Olen poika merenneidon siivet selässään.
Olen äitisi uni,
Olen isäsi painajainen.
Olen maailman kaunein rusakko,
Olen tulinen sängynaluspeikko,
Olen kummallinen hedelmä,
Olen jalaton kääpä.
Olen kääpäaivo.
Kääpä.

2.
Olet omani, tai ainakin toivon niin.
Olet suloinen kuin kärpässieni
Olet aurinkoinen kuin nukkuva lapsi,
Olet sienikukkanen,
Olet märkä rukkanen,
Olet vauvan tukkaa,
Olet linnunpennun haituva,
Olet parvilintu,
Olet erakkorapu.
Olet aivokääpä.
Aivo.

 

3.
Tarvitsen kahvia,
Tarvitsen sinut.
Tarvitsen itseni,
Tarvitsen lämpimän suihkun keskiyöllä,
Tarvitsen uima-altaan pihamaalla,
Tarvitsen vettä
Tarvitsen ruokaa,
Tarvitsen lepoa
Tarvitsen pesän
Tarvitsen valkosipuliseppeleen
Tarvitsen mummontuvan pitsipäiväpeitteen.
Ja rakkautta.

Tämä toinen on moniosainen, niin kuin näkyy. Ensimmäinen osa on jo aikaisemmin vilahtanut jonkun kirjoituksen lopussa. Se oli kuulkaas yhdenillan juttu. Käävät = todellakin hyvä juttu^^