öhöm. Päätin tänään kiusata itseäni pitämällä itseni koko päivän vähän nälkäisenä, mutta ei mitenkään nääntyväisenä. Lopputulos=vituttaa. Ruisleipä huutaa kaapista minua syömään sen mutta sitten olisin kylläinen. Ja ylpeyteni estää minua olemasta kylläinen tänään. hmh~ Ihan hyvä olo silti.

Vihaan jo nyt tätä ulkoasua. Hyi hemmetti.

Tänään oli ärsyttävä päivä, lähinnä koska minun ei annettu nukkua ja muistutettiin koko ajan siitä että lähes kaikkien muiden annettiin, julmaa. Melu on kamalaa, valo on kamalaa, jokapaikkaa kolottaa ja pienikin tönäisy sattuu. Ehkä minulla on sama tauti kun sillä Amelién lasivaarilla.. Vitamiininpuutostauti kuitenkin. Nami. Paitsi siinä mielessä oli kyllä mukava päivä, että sain nyhjätä kuviksessa kolme tuntia. Jollain sairaalla tavalla olen ruvennut pitämään, paljonkin koulumme kuviksenluokasta. Voisin olla siellä koko päivän haistelemassa tärpättiä.. Passiivisesti tosin. Ja olen onnellinen että paperimassalla läträäminen on ohi. Rakas kuviksen syventäväntyöni, satukirja (uhah) on edennyt siihen pisteeseen, että minun pitää piirtää 8 kuvaa puolet A4 kokoisille arkeille ja tussata ne varsin ihQsti. Eh, nauran kun muistan miten kunnianhimoiset tavoitteet minulla oli sen työn suhteen vielä luonnosteluvaiheessa. Jotenkin kummasti vetää nöyräksi kun paiskii töitä ällön puuromaisen lillun kanssa kaksi tuntia ja tuloksena on - tittirii - kolme arkkia käyttökelvotonta paperia. Eikä koko roskan sitomisesta ainakaan tule mitään, koska tuo paperi ei taitu mitenkään kiitettävästi. Joudun tyytymään kansiosysteemiin. Miten masentavaa.

En osaa tehdä mitään muuta kotona kun datata ja syödä ja pelata. Olen surullinen ihmisperse joka on sidoksissa ratkaisevalla tavalla kodinelektroniikkaansa, sad. Paitsi että nyt tekee mieli maalata. Missäköhän on mun akryylit? siinä laatikossa. Joo. nyt maalaan. Heti kun saan tämän ulkoasun vaihdetuksi.

Täällä on yhä lunta.

Voi kun sataisi vettä.