Ei voitettu maailmanmestaruutta(kaan). Lätkä on niin tyhmää. Turhaa urheilua, joka vie paikan kunnon ohjelmilta. Niin. Ja ne pelaajathan saavat törkeästi palkkaa siitä, että käyvät vähän heilauttamassa keppiään kaukalossa (*reps*) ja tappelemassa. Mikä siinä oikein on, kun televisiosta tulee äkkiä voittamaton miesmangeetti, eikä kukaan kunnon kansalainen saa katsoa mieliohjelmiaan. Lätkä pitäisi siirtää kokonaan maksullisille urheilukanaville, niin lätkä loppuisi ainakin meidän perheessämme. Loppu suomi sitten köyhtyisi, mutta sehän ei ole minun asiani.

Oltaisiin Veeran kanssa menossa maailma kylässä-festareille, kunhan odotellaan äidin siunausta tapahtumalle. Se on aina niin ylihysteerinen noista joukkotapahtumista. Äidin ensireaktio siihen, kun kysyin, että pääsenkö, oli että "Mitäs sä sinne huumeveikkojen sekaan" Että niin. Kaiken maailman piilorasisteja maailmaan mahtuukin. Ja sitte mun isä on vieläpä avoimesti rasisti ja homofoobikko. Mur. Että sellasessa perheessä minä elän. Riidellään joka ilta turhista pikkuasioista. Kaverit ihmettelee, että miks mun vanhemmat ei ota eroa, mut miksi ne ottais, nehän rakastaa toisiaan. Aaaw.

On se niin kummaa tuo elämä. Kaikin puolin. Sitä synnytään, kasvetaan, ihastutaan, rakastutaan, mennään töihin, mennään naimisiin, saadaan lapsia, asutaan omakotitalossa, omistetaan auto ja vene. Ja sitten kuollaan. Eikä sinne kuoleman taakse saa mitään mukaansa. Sinne meni vaimo ja lapset ja omakotitalo, ja ne pirun osakkeet siinä pirun laukussa. Itse olen niin sitoutumiskammoinen, että ajatus noinkin vakiintuneesta elämästä pelottaa. Vanhaksikaan ei oikein tahtoisi tulla. Mieluummin vaikka jäisin kivuttomasti junan alle tai jotain. Rakkaudessakaan en haluaisi vakiintua, ettei minulle käy samalla tavalla kuin vanhemmilleni. Kaikki on, mutta jotain puuttuu. (ja uskokaa pois, se jokin ei ole seksielämässä) Vastarakastuneet ovat niin ihania, mutta ei ole kammottavampaa, kuin aviopari, jonka suhteesta on aikoja sitten kadonnut hohto, mutta ei erota 'lapsien vuoksi'. Oikeastaan vapautuminen vain pelottaa niitä pareja. Sitten kun olen sinkku, miten pärjään? Salaisuus teille: Kyllä pärjäätte. Yksinhuoltajaäidit ovat maailman yleisin asia. Yksinhuoltaja isät eivät niinkään, mutta nekin on yleistymässä. Ehkä tämä sitoutumis kammo liitty jotenkin homomaniaani. heidän suhteissaan ei ole vaaraa vakiintumisesta, tai niin minä ainakin ajattelen. Taidan olla hiukan naiivi.

Mukavaa, kun kaikki on kaikin puolin mallillaan, taas kerran. Tällä kertaa koitan kuitenkin nauttia siitä, että kaikki todella on hyvin. Enkä varmasti uhraa ajatustakaan nälkämaan lapsille. Enen.

En.

               no voi kakka.                  -Ombra