Kävin tänään aamulla ruokkimassa Tian kilpikonnaa. Oli outoa mennä sinne, kun ei ollut ketään kotona. Enkä usko, että se konna huomasi minua, se taisi nukkua vielä.

Tänään otan ehkä itseäni niskasta kiinni ja lähden kävelylle, lopetan tuntemasta itseäni kelvottomaksi ja teen jotain kunnollista. Eilinen päivä meni piirtäessä jotain, mistä en loppujenlopuksi edes pitänyt hirveästi. Näin kuitenkin niin hirveästi vaivaa, että se pitäisi tunkea jonnekkin esille. Sama se.

Haluan kovasti tatuoinnin. Monta. Minulla on ja aika hyvin selvillä kuvat ja paikatkin. Nyt pitää vaan odottaa, että täyttää 18. Hassua, että pystyn mielestäni sitoutumaan loppuelämäkseni taideteokseen, mutten ihmiseen. On se jännä.