Olipa kerran viikonloppu, jolloin juhlittiin Tian syntymäpäiviä, lukioon pääsemistä ja kesää ja kaikkea mistä ollaan iloisia.

Veera tuli meille ihan ensimmäisenä. Meillä oli paljon tekemistä ja kova kiire, että varmasti ehdittäisiin kaikki valmiiksi saada ja sillein. Silti vevve ehti leikkiä mun kania mun pöydän alla, ja me ehdimme pystyttää teltan ja täyttää sen tian lahja-keltaisella lohikäärmeellä ja ilmapalloilla ja kaikella hienolla. 

Käytiin kaupassa ostamassa ruokaa ja kakkutarpeita, ja tultiin takaisin kotiin. Minä aloin leipoa upeaa kakkua, johon aluksi piti tulla kolme kerrosta, jota me ei onneksi edes yritetty tehdä kun mietitään mitä tapahtui tissikakunkin kanssa. Vevve puhdisti hamsterini häkkiä sillä aikaa kun minä kokosin aineksia kokoon yms. Tissikakku maistui oikein hyvältä ja oli ehdottomasti näkemisen arvoinen, sillä kuorruttamisvaiheessa tapahtui pienehkö floppi. Kun kakku oli tarkoitus irroittaa vuoistansa, se vähän repeili ja muruili. Kun sitä sitten päällystettiin suklaalla, koko hökötys näytti niin rumalta, että me päätettiin peittää se kermavaahdolla. Kermavaahto tietenkin suli lämpimään suklaamössöön ja valui iloisina pikkupuroina kakusta pöydälle. Koko komeus kuorrutettiin vielä tähtinonpparelleilla, ja tulos oli näinkin kaunis:

Tia oli tietysti kakusta oikein iloinen, mutta vielä iloisempi hän oli upeasta vesilohikäärmeestä, joka odotti teltassa pakettinarulla ja ruusukkeilla peitettynä. Se piti tietysti koeajaa heti, joten me marssimme koko porukka rannalle. Tie oli pitkä ja käpyinen pehmoisille jalkapohjille, mutta siitä selvittiin. Jonkinsorttinen seka-alastonsaunaporukka oli vallannut itselleen rannan vieressä olevan saunan, ja saimme kärsiä näköaloista uidessamme, mutta ei se liikaa häirinnyt. Vesi oli kylmää kylmää kylmää, mutta uin silti ja meinasin ihan kuolla. Tian ja veeran mielestä se ei edes ollut kovin kylmää, mutta ne on jotain hulluja eskimoita, sillä siellä varmaan kellui jäälauttoja jossain... Uin silti ponttoonille, mutta takaisintulo tuntui niin epämiellyttävältä ajatukselta, että tia tuli pelastamaan minua lohikäärmeen kanssa. Lohikäärme ui aina väärään suuntaan, ja tappajahai nudistiporukasta lähestyi niin uhkaavasti, että olin pakotettu jättämään pelastuslautan ja uimaan rantaan. Tie takaisin kotiin oli vielä pidempi ja kivisempi, mutta siitäkin selvittiin, ja kiiruhdettiin saunaan lämmittelemään.

Kun luut ja ytimet olivat sulaneet, lähdimme isän kuusimetrisen onkivavan kanssa kalastelemaan sinisiä kenkiä valintatalon edustalta sähkölangalta. Vavankin kanssa tarvitsimme roskapönön avuksi urakkaan, ja jopa poliisivoimien väliintulon uhalla se vieritettiin sopivaan kohtaan. Tehtävä oli haastavampi kuin alunperin oltiin luultu, mutta projektissa onnistuttiin kuin ihmeen kaupalla, ja palkkiona oli rumahkot miestenlenkkarit, jotka vevve jätti meille. Ne ovat upea lisä kleptomaanikokoelmiini, enkä luovu niistä vaikka maksettaisiin - minähän ne sieltä sähkötolpasta onginkin.

Seikkailun jälkeen taannuttiin pelaamaan pleikkaa, eli lähinnä feilaamaan laulamalla Queenia. Uni tuli puoli kahden aikoihin, vevvelle olohuoneen sohvalle, jonne se väenvängällä halusi jäädä nukkumaan ja minulle ja tialle vanhempien sängystä joka on erittäin pehmeä todistettavasti.

Seuraavana aamuna äiti ja isä herättivät meidät soittamalla tialle, jolla on maailman kauhein soittoääni. Luvassa oli ota tai jätä-tyyppisten tositv ohjelmien katsomista, siivoamista, nipple-songin kuuntelemista YouTubesta ja koirien viemistä. Siivoamisessa kesti niin kauan, että aamupala-aika meni sivu suun. Vevven piti lähteä sen kummilapsen ristiäisiin ja me jäätiin tian kanssa siivoamaan. Pinja tuli meille ja Pinja ja tia piti turnajaiset ratsuinaan vesihirmu ja harava. Ruumiita ei syntynyt.  Ilma oli niin kuuma, että lähdettiin uudestaan rannalle, jossa uitiin vähän ja tanssittiin päähän jäänen nipple-songin tahtiin enemmän. Sen jälkeen Tialle laulamaan suomipoppia singstarissa.

Yhdeksän aikaan oli pakko viedä koirat, huolimatta ulkona riehuvasta ukkosmyrskystä. Extremesää vaatii extreme varusteet, siispä olimme näinkin hehkeitä maailmanlopun retkellämme laitatuulenkaaren ympäri(kiltit, ignooratkaa minun ilmeeni):

Retken jälkeen päässä soi Virve Rostin sata salamaa, ja kulkumme suuntautui tialle katsomaan piirrettyjä ja syömään nuudeleita. Katsottiin robin hood, jonka puheista meni puolet ohi surullisen duppauksen takia. Robin Hoodin loputtua katsottiin hetki vankilapaoista kertovaa tositvtä ja sen jälkeen laulettiin taas. Yhden aikoihin lähdin kotiin nukkumaan, sade oli loppunut ja ilma oli kostea ja kuuma, kaikki oli märkää ja kaunista ja olin niin keskittynyt ihmettelemiseen etten edes ehtinyt pelätä puskassa vaanivia moottorisahamurhaajia. Kotona kävin pikaisesti suihkussa ja menin nukkumaan. Kännykästä oli loppunut akku, niin ettei edes vanhempien ja isosiskon soitot herättäneet minua, ja nukuinkin sitten kello yhteen. Vein koirat, jotka olivat jo ihan hädissään odottaneet viejää. Sitten keitin teetä ja tein kroissantteja, söin aamupalaa puoli kahdesta kahteen. Sen jälkeen olen vain kirjoittanut tätä kirjoitusta ja ladannut kuvat viimein koneelle, kello on puoli viisi ja nyt olisi aika tehdä ruokaa. Menen tekemään chili sin karnea, heiheiiiii.