Eilen oli kokolailla täydellinen päivä. Yö oli mennyt murehtiessa turhuuksia, samoin aamu ja tiesin tarkalleen mitä tarvitsin oman mielenrauhani takaisin saavuttamiseksi: bussiin ja kirjastoon. Olen kai ennenkin sanonut, kuinka kirjasto on ehkä paras paikka minulle huolien karkoittamiseen. Viihdyinkin sitten neljä tuntia, lukemassa lehtiä ja sekalaisia kirjoja. Lainasin kolme: Marquezin Surullinen ja uskomaton tarina (mikä on kylläkin novellikokoelma, normaalisti inhoan novellikokoelmia mutta tämä saa sen anteeksi, sillä siinä on parhaat koskaan lukemani novellit, suosittelen) Kunderan Elämä on toisaalla (Olen rakastunut kunderaan) ja jotta kesällä vallinnut venäläisten klassikoiden sarja täydentyisi taas yhdellä: Gogolin muotokuva. Näillä pärjään seuraavaan yhdentekevään murheeseen saakka. Kirjaston jälkeen kävin taas laajasalon ostarin kirppareilla löytämättä mitään, minkä menettämistä murehtisin ja menin kotiin.

Kotoa lähdin seuraavan kerran äidin kanssa tekemään töitä. Äidin yritykselle tuli täysin puskista tilaus, ylläpitoa ja konsultointia meidän talon lähellä jonkun kerrostalon pihalla. Itse saan siitä palkkaa 10 €/tunti, yhteensä siitä tulee kai 40€  (eilen tehtiin 2 tuntia ja loppuviikosta toiset kaksi tai jotain sinnepäin) Kaikki lisäraha todellakin kelpaa.

Tänään on ollut tylsää. Heräsin yhdeltätoista, käytiin siskojen kanssa rannalla, datausta yms ja nyt päivä onkin jo melkein pulkassa. Koitan saada tuota pyöräprojektia eteenpäin plops

anteeksi sekavuus, heiheiii

Hemma igen. En khyl jaksa rustaamaan mitään selitystä ruotsista; kaikkihan on siellä ollut ja tietää suunnilleen millaista siellä on. Laiva oli viikkari joten matkustajakumppanit olivat sen mukaisia. Läskejä lähiökakaroita läskeineen perheineen, tyhmiä kuin saappaat ja naamioituneet makkaroiksi tuubitopeillaan ja ihonmyötäisillä legginseillään - yäk. Tietystikään kaikki ei ollut yhtä pahoja, mutta se yksi nimenomainen perhe kyllä paloi verkkokalvoilleni kauhistuttavana kammokuvana. Kuviakin otin minkä kerkisin, tosin ne taitaa kaikki olla tyypillisiä turistiräpsäyksiä eikä mitään mestarillisia otoksia. Maissa ostimme kokopäivän liput sellaiseen nänskään hop-on hopp-off lauttaan joka kivasti kulki vesireittejä pitkin kaikkiin keskeisimpiin turistikohteisiin. Koska meillä oli ennen Gröna Lund -tivolin aukeamista pari tuntia aikaa, käytiin Vasa-museossa ihmettelemässä. Ei oltaisi menty ollenkaan, jos se olisi ollut kauhean kallis paukku, mutta se maksoi vain 5 euroa, koska me kaikki lapset pääsimme alle 18-vuotiaina ilmaisiksi ja äitikin sai opiskelija-alennuksen. Museo oli oikkein kiva ja nänskä ja kaikki oli iloisia, paitsi silja myöhemmin laivalla kun laivoimme tiheässä hernerokkasumussa ja joku paula sitä pelotteli kummituslaivoilla :D Museon jälkeen kävimme jäätelöllä ja siitä sitten käveltiin Gröna Lundiin joka oli ihan lähellä ja tie sinne oli sellainen jännä rantatie. Rannekeet maksoivat mansikoita, joten maksoin itse itseni sisään, siljalle kustansi rannekkeen äiti siksi ettei silja ollut päässyt linnanmäelle ja paula ja äiti ostivat pelkkiä laitelippuja mikä oli oikein järkevää. Aamupäivästä ei ollut oikeastaan ollenkaan jonoa ja kaikki sujui jouhevasti, päästiin melkein heti kaikkiin laitteisiinkin. Gröna Lundissa oli paljon ihania vuorsitoratoja, joita odottelen nyt suomeenkin <3 lähdimme vasta, kun laivaan alkoi olla jo kiire ja jonot paisuivat niin että jonottaminen laitteeseen kuin laitteeseen kesti aina puoli tuntia, aurinko meni pilveen ja oli muutenkin sopiva aika kaikota. Laivassa vain nukuttiin ja odotettiin kotiinpääsyä, niinkuin kuuluukin :D

Tänään sitten oltiin Kumpulan kasvitieteellisessä äidin pakotuksesta ja tarkoitus oli käydä maauimalassakin, mutta sinne oli jonoa ja niin paljon ihmisiä ettei ollut mitään järkeä mennä. Olen grillaillut itseäni ja lukenut naistenlehtiä (taannuin älyllisesti töiden aikana) Kohta lähdetään pikkusiskon kanssa rannalle, mukaan tulee vain ja ainoastaan dostojevski, epätoivoisena yrityksenä pelastaa aivoraukkani.

Olisin halunnut läppärin mukaan ruotsiin, mutten saanut ;__;

Saatte nyt sitten tyytyä tälläiseen kökköön 'jee kohta lähdetään'-päivitykseen ja ehkä kuvalliseen päivitykseen sitten jälkeenpäin. Tämänkertainen ei ole mikään shoppailureissu, vaikka olisin halunnut, vaan tarkoitus on kaiketi mennä sinne johki tivoliin ja tehdä tällä kertaa jotain, mikä ei antaisi siskoillekaan mitään aihetta valitukseen. Viimeksi kumpikin rutisi koko reissun ajan :/

Löysin tämän kirjoittamisen aikana neljä iloisena kipittävää punkkia kissasta -- yhhh.

Olipa kerran viikonloppu, jolloin juhlittiin Tian syntymäpäiviä, lukioon pääsemistä ja kesää ja kaikkea mistä ollaan iloisia.

Veera tuli meille ihan ensimmäisenä. Meillä oli paljon tekemistä ja kova kiire, että varmasti ehdittäisiin kaikki valmiiksi saada ja sillein. Silti vevve ehti leikkiä mun kania mun pöydän alla, ja me ehdimme pystyttää teltan ja täyttää sen tian lahja-keltaisella lohikäärmeellä ja ilmapalloilla ja kaikella hienolla. 

Käytiin kaupassa ostamassa ruokaa ja kakkutarpeita, ja tultiin takaisin kotiin. Minä aloin leipoa upeaa kakkua, johon aluksi piti tulla kolme kerrosta, jota me ei onneksi edes yritetty tehdä kun mietitään mitä tapahtui tissikakunkin kanssa. Vevve puhdisti hamsterini häkkiä sillä aikaa kun minä kokosin aineksia kokoon yms. Tissikakku maistui oikein hyvältä ja oli ehdottomasti näkemisen arvoinen, sillä kuorruttamisvaiheessa tapahtui pienehkö floppi. Kun kakku oli tarkoitus irroittaa vuoistansa, se vähän repeili ja muruili. Kun sitä sitten päällystettiin suklaalla, koko hökötys näytti niin rumalta, että me päätettiin peittää se kermavaahdolla. Kermavaahto tietenkin suli lämpimään suklaamössöön ja valui iloisina pikkupuroina kakusta pöydälle. Koko komeus kuorrutettiin vielä tähtinonpparelleilla, ja tulos oli näinkin kaunis:

Tia oli tietysti kakusta oikein iloinen, mutta vielä iloisempi hän oli upeasta vesilohikäärmeestä, joka odotti teltassa pakettinarulla ja ruusukkeilla peitettynä. Se piti tietysti koeajaa heti, joten me marssimme koko porukka rannalle. Tie oli pitkä ja käpyinen pehmoisille jalkapohjille, mutta siitä selvittiin. Jonkinsorttinen seka-alastonsaunaporukka oli vallannut itselleen rannan vieressä olevan saunan, ja saimme kärsiä näköaloista uidessamme, mutta ei se liikaa häirinnyt. Vesi oli kylmää kylmää kylmää, mutta uin silti ja meinasin ihan kuolla. Tian ja veeran mielestä se ei edes ollut kovin kylmää, mutta ne on jotain hulluja eskimoita, sillä siellä varmaan kellui jäälauttoja jossain... Uin silti ponttoonille, mutta takaisintulo tuntui niin epämiellyttävältä ajatukselta, että tia tuli pelastamaan minua lohikäärmeen kanssa. Lohikäärme ui aina väärään suuntaan, ja tappajahai nudistiporukasta lähestyi niin uhkaavasti, että olin pakotettu jättämään pelastuslautan ja uimaan rantaan. Tie takaisin kotiin oli vielä pidempi ja kivisempi, mutta siitäkin selvittiin, ja kiiruhdettiin saunaan lämmittelemään.

Kun luut ja ytimet olivat sulaneet, lähdimme isän kuusimetrisen onkivavan kanssa kalastelemaan sinisiä kenkiä valintatalon edustalta sähkölangalta. Vavankin kanssa tarvitsimme roskapönön avuksi urakkaan, ja jopa poliisivoimien väliintulon uhalla se vieritettiin sopivaan kohtaan. Tehtävä oli haastavampi kuin alunperin oltiin luultu, mutta projektissa onnistuttiin kuin ihmeen kaupalla, ja palkkiona oli rumahkot miestenlenkkarit, jotka vevve jätti meille. Ne ovat upea lisä kleptomaanikokoelmiini, enkä luovu niistä vaikka maksettaisiin - minähän ne sieltä sähkötolpasta onginkin.

Seikkailun jälkeen taannuttiin pelaamaan pleikkaa, eli lähinnä feilaamaan laulamalla Queenia. Uni tuli puoli kahden aikoihin, vevvelle olohuoneen sohvalle, jonne se väenvängällä halusi jäädä nukkumaan ja minulle ja tialle vanhempien sängystä joka on erittäin pehmeä todistettavasti.

Seuraavana aamuna äiti ja isä herättivät meidät soittamalla tialle, jolla on maailman kauhein soittoääni. Luvassa oli ota tai jätä-tyyppisten tositv ohjelmien katsomista, siivoamista, nipple-songin kuuntelemista YouTubesta ja koirien viemistä. Siivoamisessa kesti niin kauan, että aamupala-aika meni sivu suun. Vevven piti lähteä sen kummilapsen ristiäisiin ja me jäätiin tian kanssa siivoamaan. Pinja tuli meille ja Pinja ja tia piti turnajaiset ratsuinaan vesihirmu ja harava. Ruumiita ei syntynyt.  Ilma oli niin kuuma, että lähdettiin uudestaan rannalle, jossa uitiin vähän ja tanssittiin päähän jäänen nipple-songin tahtiin enemmän. Sen jälkeen Tialle laulamaan suomipoppia singstarissa.

Yhdeksän aikaan oli pakko viedä koirat, huolimatta ulkona riehuvasta ukkosmyrskystä. Extremesää vaatii extreme varusteet, siispä olimme näinkin hehkeitä maailmanlopun retkellämme laitatuulenkaaren ympäri(kiltit, ignooratkaa minun ilmeeni):

Retken jälkeen päässä soi Virve Rostin sata salamaa, ja kulkumme suuntautui tialle katsomaan piirrettyjä ja syömään nuudeleita. Katsottiin robin hood, jonka puheista meni puolet ohi surullisen duppauksen takia. Robin Hoodin loputtua katsottiin hetki vankilapaoista kertovaa tositvtä ja sen jälkeen laulettiin taas. Yhden aikoihin lähdin kotiin nukkumaan, sade oli loppunut ja ilma oli kostea ja kuuma, kaikki oli märkää ja kaunista ja olin niin keskittynyt ihmettelemiseen etten edes ehtinyt pelätä puskassa vaanivia moottorisahamurhaajia. Kotona kävin pikaisesti suihkussa ja menin nukkumaan. Kännykästä oli loppunut akku, niin ettei edes vanhempien ja isosiskon soitot herättäneet minua, ja nukuinkin sitten kello yhteen. Vein koirat, jotka olivat jo ihan hädissään odottaneet viejää. Sitten keitin teetä ja tein kroissantteja, söin aamupalaa puoli kahdesta kahteen. Sen jälkeen olen vain kirjoittanut tätä kirjoitusta ja ladannut kuvat viimein koneelle, kello on puoli viisi ja nyt olisi aika tehdä ruokaa. Menen tekemään chili sin karnea, heiheiiiii.
 

Kello on jo paljon... tai tosi vähän. Kuunnellaan vain björkkiä koska minä määrään Miley Cyruksen pannaan, ehdottomasti. Yö on ollut hauska, mutta selostan siitä sitten huomenna kuvien kera ja kaikkea upeata. Nyt väsyttää mutta ei nukuta, haluan katsoa kun aurinko nousee mutta vevve haluaa nukkua. Ja jalkani kuolevat nyt poks.

Nyt soi: Björk - Debut (on siis albumin nimi, kyllästyin kirjaamaan biisien nimiä kun kuitenkin luettelisin siihen koko levyn :P)

Sain nyt sitten sen tunnin lisää työaikaa. Kummasti tein silti vartin ylitöitä, vaikka työpäivään mahtui normaalien töiden lisäksi vain WCn siivoaminen. Jotenkin kummasti saan ajan kulumaan aina niin, että teen loppujen lopuksi puoli tuntia ylitöitä ilman korvausta joka päivä, tulen aina vartin etuajassa ja lopetan vartin myöhässä. Varmaan jos kukaan ei olisi sanomassa "Riikka nyt kotiin" olisin siellä joka päivä iltaan asti peläten, etten ole tehnyt kaikkea mitä minun pitäisi. Epäonnistumisen pelko - se minua vaivaa.

Tänään töiden jälkeen menin hammaslääkäriasemalle ilmoittamaan, etten pääse huomenna klo 12.00, mutta viisi vaille neljä siellä ei ollut ketään muita kuin minä ja epämääräiset vanhusten äänet tyhjien käytävien päässä. Menin sitten kirjastoon ja juutuin sinne tunniksi selaamaan levyhyllyjä ja lukemaan Image-lehteä. Tilaisin imagen heti kotiini jos vain olisi rahaa, mutta kun ei ole, luen sen aina kirjastossa tai JCssä :D Levyhyllystä tarttui mukaan Björkin Debut-albumi, jota nytkin kuuntelen, ja Tom Waitsin Franks Wild Years. Nämä ilahduttavat mp3-soitintani tässä lähiaikoina, kunhan saan jotenkin synkronoitua wilburin siihen...

Olin myös laajasalon ostarin itsepalvelukirppiksellä. Siellä oli paljon ihanan mauttomia eläinpatsaita, jotka olisin raahannut mukaani jos minulla olisi oma koti. Toivottavasti se kirppis pysyy pystyssä, sillä jokapaikasta ei nykyään löydä kirkkaanpinkkejä polvenkorkuisia flamingo-patsaita vaikka kovasti sellaisen tahtoisin. Siellä oli mukava harmaa villapaita vain 2€ ja olisin senkin tahtonut, mutta mulla ei ole yhtään rahaa viimeviikonlopun Sealife-reissun jälkeen :< Ja satiininauhoja 50 snt /kappale! nekin olisin halunnu. Sitten kun minulle ilmaantuu rahaa menen hamstraamaan nauhoja, nauhoja nauhojaaa. No, sainpahan pelastusarmeijan kirpparin ilmaiskorista ongittuani itselleni todennäköisesti hyvin turhan kahvikupposen. Täytän sen liiduilla tai jollain pikkusälällä.

Vappu melkein hävisi mutta sitten se löytyi! Olin koko päivän huolesta sekaisin ;__;

Nyt soi: CocoRosie - techno love song & terrible angels Wolf Parade - In the radio's hot sun

Aavistelen pessimistisesti, että tästä kesästä saattaa tulla jopa kurjempi kuin viime kesästä. Ensimmäinen viikko tuli ja meni ilman mitään jännittävää - olin lintsillä mutta koko juttu meni täysin ohi epätodellisen piinaavan päänsäryn takia. Pidin pokkani vaikka todellisuudessa olin joka viides minuutti oksentamassa puskaan ja juoksemassa lähimpään piemään kopperoon. Olin urhoollinen, koska kyseessä oli ensimmäinen ja todennäköisesti viimeinen lintsikäynti tänä kesänä. Syy, miksi kesä uhkaa mennä pieleen häämöttää ensi perjantaissa. En millään jaksaisi epämiellyttäviä uutisia juuri nyt, ja lukioon pääsemättömyys on ilman muuta epämiellyttävä uutinen. Jos silti kaikkia pelkoja vastoin pääsen lukioon, niin Tia, toivon että teille pääsee yhä sinä viikonloppuna yöksi ;) 

Töitä on jäljellä puolitoista viikkoa, ja luvassa on todennäköisesti lihavampi palkkapussi kuin aiemmin odotin, sillä nykyinen työaikani ei riitä siihen kaikkeen siivoamiseen jota minulta odotetaan. Työaikaan tulisi tunti lisää ja niin ollen päivät loppuisivat kolmelta aiemman kello kahden sijasta, ja minä saisin reilut kuusi euroa enemmän per päivä, mikä olisi mycke kiva juttu.

inhoan

tätä

vuodatuksen

rivivälitystä. Se on perseestä.

Töiden loputtua lähden juhannusviikonlopuksi ruotsiin äidin ja siskojen kanssa - juuri viikkoa ennen palkkapäivää, joten hyvästi kaikki ihanat tukholman kirpparit :'< Sen jälkeen olen vapaa ja valmis kuolemaan tylsyyteen. Toinen vaihtoehto on tietty, että jotkut kiltit ihmiset jaksavat minua mökeilläinsä yms. Viimevuoden mökkivajaus oli enemmän kuin surullista. Edes satamasaaressa en käynyt kertaakaan! ;__;

Kävin tänään Unnalla. Pöllin siltä paidan ja olin varmasti todella ikävystyttävä ja apaattinen (anteeksi). Yhtäkkiä rupesi vain ahdistamaan koko tilanne ja se ettei oikeasti olisi huvittanut yhtään ja äkkiä rupesikin vain ärsyttämään se että kaikkien tapaaminen on aina minusta kiinni. Lopulta taas vaihteeksi muistutin itselleni ettei silläkään ollut mitään väliä ja jonain toisena päivänä kaikki on taas eritavalla ja minä olen vähemmän vituttavaa / vittuuntunutta seuraa. Käytiin kirjastossa mistä lainasin snobia kirjallisuutta (Fedor Dostojevski - köyhää väkeä, Andrei Bitov - Apinoiden odotus, Milan Kundera -naurettavien rakkauksien kirja) Kirjastosta lähdin kotiin, ja täällä istun, vittuuntuneena itseeni ja vakuuttuneena siitä että kaikki on lopullisesti pilalla.

Ei vainenskaan.

Pelastakaa mun kesä ;__;   

Ensimmäinen kesätyöviikko melkein takanapäin. Keittiöapulaisen pesti kumpulassa on ensimmäinen palkallinen työni ikinä, mutta ei se hirveästi siltä tunnu, kun jo nyt ensimmäisien neljän päivän jälkeen täysin rutinoitunut päivärytmiin ja valmiiksi jo valmistautunut valittelemaan alkavaa ranteen jännetuppitulehdusta. Ensimmäisenä päivänä oli hauskaa, tosin olin sen jälkeen niin rättipoikki että nukahdin ennen seitsämää sohvalle TVn ääreen.  Nämä viimepäivät olen palellut niin kohtuuttomasti etten ole ehtinyt nauttia olostani muuta kuin päivän pakollisella viidellä kahvikupposella. Pomoni on ok. Hienostelevat ituhipitkin on ok. Lapsetkin olisivat ok jos ne lakkaisivat keittiössä ramppaamisen ja piirakoiden pihistelemisen ja typerän älämölöämisen ja elämisen. Ehkä minä selviän tästä orjatyöleiristä, kunhan en sula pois sateessa.

Odottelen että olisi sopiva aika lähteä miittiin, joka todennäköisesti jää tyngäksi kun kaikki jäävät pois ihq-darran takia. En keksi mitään päällepantavaa mutta tuskin se haittaa, tuskin onnistuisin näyttämään kivalta missään vaatteessa tänään. Eilen oli kevätjuhla, lopullinen vapaus ja elämää pellossa. Melkein. Paha vain, että ensi maanantaina alkaa työt jotka pitävät minut kiireisenä juhannukseen asti. Juhannuksen olen ruotsinlaivalla ja sen jälkeen vasta kunnolla lomalla. Työt ovat hyvä asia, sillä ne tarkoittavat rahaa kesäkuun loputtua ja puolen kuukauden täydellistä ajattelutaukoa. Teen vain mitä käsketään tehdä, en mieti mitään, nollaan aivot niin ei tule tehdyksi mitään typerää. Loppukesästä varmaan sitten hölmöilen senkin edestä, jollen löydä sisäistä alkutavua (om) joka tekee minusta lauhkean lammaspaimenen loppuelämäni ajaksi.

Suvivirsi kajahti, sain jopa elämäni ensimmäisen stipendin. Kirjastipendin vain, mutta olen silti yllättynyt ja tyytyväinen siihen, että onnistuin olemaan hetken ajan muutakin kuin tavallinen, tylsä keskinkertaisuus.

Kaksitoista päivää kuolemaan.

Tänään koulussa oli kevätkirkko, jonne tulin tyylikkäästi myöhässä ja tein upean sisääntulon, joka pöyristytti Airaa. Kirkon jälkeen pidettiin kättelyharjoitus, joka venyi ja venyi ja kesti ainakin tunnin. Suvivirsi ja nyyhkypianonpimputus jeejee ja sitten me lampsitaan ulos juhlasalista ja ollaan peruskoulunpäättäneitä. Kättelyharjoitusten jälkeen minä ja vevve mentiin Thaimaalaiseen Namaskariin syömään. Siellä oli 8,50€ maksava lounasbuffetti, joka oli tasan niin ihana kun Veera oli aina hehkuttanutkin. Tajusin, etten ollut koskaan syönyt thaimaalaista, koska meidän perheessä kun syödään ulkona ruoka päätetään huutoäänestyksellä joten se on joka kerta sitä samaa kiinalaista. Thaimaalainen oli jopa parempaa kuin kiinalainen. Perusteellisen ruoan turboahtamisen jälkeen minä ja Veera vyöryttiin ruttopuistoon siestailemaan. Siellä makailtuamme me lyllerrettiin ympäri kaupunkia, ja löysimme tiemme Isoroobertinkadun Uffiin, josta on viimeaikoina löytynyt kaikkea ihanaa <3 Itselleni löysin käyttämättömät siniset sukkahousut pimeältä 70-luvulta, jotka ostin  puolittain tuon nostalgisen pahvilootan takia :D

Kotona tajusin, että ne sukkahousut ovat tuollaiset hyperohuet ja niistä näkyy aika pelottavasti ihon oma väri läpi, mutta päätin ettei se haittaa yhtään muuta kuin siinä vaiheessa kun ne pitäisi laittaa päälle/ottaa pois näillä hehkeimmillä noita-akan kynsillä, jotka olen ansiokkaasti kasvattanut. Sukkahousujen lisäksi löysin sellaiset ihanan retrot puuklopsukaskengät, jotka maksoivat 16€. Varasin ne itselleni sitä varten, että äiti tulisi maksamaan, hän kun lupasi kustantaa minulle työkengät kesätöihin käytettäväksi. Ja ne olisi niin kivat, että niitä voisi käyttää muutenkin.

Huomenna on siis the päättäjäispäivä. Olen vain iloinen, että pääsin läpi, joten itse juhla ja pukumekkokakkahäslinki ei oikeasti kiinnostaisi. Osoittaakseni, kuinka vähän kiinnostaa päätin tehdä mekkohäslingistä kirjoituksen plokiini. Eiks ookki hienoo? Eli harkittuani kaikkea farkuista ja T-paidasta johonkin hyperkalliiseen vanhempien rahoilla ostettuun juhlahörsylään, olin supistanut vaihtoehtoni näihin kahteen mekkoon, jotka löysin molemmat siististi valmiina kaapista:

Kuvanlaatu on taas niin hehkeä, varsinkin oikeanpuoleisessa joka oli jo ottamisvaiheessa kökköyden perikuva. (Tia taas nauraa kun otan aina kuvia itsestäni peilin kautta, mutta kuka minua nyt koskaan kuvaisi?) Vasemmanpuoleisessa on siis 60-lukulainen mekko jostain mummonluolasta kaivettu juttu, jonka kanssa käyttäisin uffista ostettuja kymmenen sentin korot omaavia kirkkaanpunaisia korkokenkiä. Mekko on oiken mukava, tosin vähäsen väljä ja sen alla on pakko pitää toppia, koska ne kutisee inhottavasti. Materiaaliksi arvaisin jonkinlaisen karkean puuvillan. Se aukeaa edestä vetoketjulla, hassua :3 Toinen mekko on huomattavasti rumempi ja uudempi, alunperin todennäköisesti paulalle ostettu juhlamekoksi, Vero modan. Sen kanssa käyttäisin sinisiä H&M korkokenkiäni, joiden huomasin tänään kaupungilla olevan päkiä/varvasmurskaajat. Punaiset ovat paljon mukavammat jalassa ja jopa helpommat kävellä. Vevve ainakin muistaa, että pidin mekkoa jokaisissa kuudennen luokan kissanristiäisissä, mutta noiden synkkien aikojen jälkeen se ei juurikaan ole käynyt kaapin ulkopuolella.

Yhteenveto: 60-luvun mekko, kiva. Uudempi mekko, ei niin kiva. Arvatkaa kumman laitan juhliin? Kivan!  Tyhmäähän se on vain laittaa jotain mitä kaapista löytyi, mutten todellakaan jaksa lähteä vanhempien rahoilla silmät kiiluen etsimään jotain mikä olisi tarpeeksi ihQ. Retromekko + 70-luvun siniset sukkahousut + joltain hämärältä vuosikymmeneltä kotoisin olevat kengät, uhkis ahkis.

Ne siniset korkokengät tappoivat jalkani. Vasemman jalan päkiä on turvonnut ainakin kaksinkertaiseksi..

Mutta tämä saa nyt olla tässä, minulla on kaikkea tärkeää kynsienlakkailua tehtävänä..

tänään oli iloinen retkipäivä, jolloin muu koulu laahusti lintsille tai ravintolaan tai jonnekin, ja yhdeksäs ee reippaili peräti 20 metrin päähän koulusta viereiselle nurmipläntille. Koulun eväiden natustelun ohella harrastettiin tukkihumalaa ja jotain kädet vereslihalle hankaavaa kidutusta - hauskaa. Mari, eli armas luokanvalvojamme oli leiponut meille omin pikku kätösin vaaleanpunaiset leivokset, oli ihan hyviä ja onnistuttiin lähtemään juuri ennenkuin mukavat rankkasadekuurot alkoivat. Sade on mukava juttu silloin kun minua ei palella, ja tänään ei paleltanut. Haahaa.

Unna tuli meille saksimaan minun päätäni. Unna on tuntemistani ihmisistä ainoa, joka saa tavallisen hiustenleikkuun tuntumaan samalta kun jos hiuksia nypittäisiin yksi kerrallaan irti päänahasta. Hän saa silti pitää kulmakarvan hovikampaajan pestinsä, koska Unna on ainoa joka ei ole vielä saanut tuhoisia päähänpistoja hiusteni suhteen. Jej.

Koko viikko on ollut koulussa turha. Ihmiset ovat koko ajan opettajien jäähyväispuheiden armoila samaan aikaan kun kaikki  ovat lähinnä innoissaan koulusta pääsemisestä. Minä etunenässä,ala-asteelta yläasteellekin puhdas pöytä ja uusi ypäristö merkitsivät huomattavaa parannusta elämänlaatuun, miksi siis ei tämäkin kerta? Aah. Lauantaina se kaikki on ohi.

Ymh. Tämä viikonloppu oli pienoinen pettymys. Ajattelin että Maailma kylässä olis ollut tarpeeksi hieno Kesäkauden avajainen. Ei hieno, mutta avajainen kuitenkin. Nyt on sitten virallisesti kesä, niin päätin. Lauantaina oli ihan mukavaa, mutta sade ja kuumeinen olo vähän spoilasi eikä se ruokakaan ollut ihmeellisempää kuin perus wokki - Marjo Leinonen oli sentään yhtä hyvä kuin levyllä. Jalat märkinä mentiin kamppeilemaan ja sieltä jonkun ajan kuluttua kotiin. Kampissa sain dramaattisesti tietää ettei se jumalainen Alia-mekko varmaan koskaan tule olemaan minun, kampin liikkeessä niillä oli jäljellä vain yksi kappale ja niitä valmistettiin kuulemma tosi vähän ;___; Sinnikkäästä ininästä huolimatta en saanut iskää lainaamaan minulle tarpeeksi rahaa sitä varten. kesäkuun lopussa kahlaan kaikki mahdolliset marimekko myymälät läpi etsien sitä, jos löydän oikean kokoisen ja värisen on kyse sallimuksesta ja silloin minun on tarkoitettu saada se mekko.

Tänään aamulla oli kipeä olo, nukuin liian pitkään enkä jaksanut lähteä minnekään. Luin koko päivän Dorian Grayn muotokuvaa, ja sain sen luettua loppuunkin. Se oli hyvä kirja, ei yhtään pitkästyttävä (huomioon otaen, että se kirjoitettiin 218 vuotta sitten, ihan päässäni laskin). Keskivaiheilla tajusin, mitä lopussa tapahtuu, mikä vähän vei terän koko jutulta eikä sitä oltu kuvailtu niin dramaattisesti kuin olisi voitu.

Väsyttää, enkä sittenkään tullut tarpeeksi kipeäksi että voisin jäädä huomenna kotiin. Enkä varmaan olisi jäänyt muutenkaan, kaikki paikoillaan pysyminen tuntuu tuottavan vaikeuksia.

Tänään oli viimeinen koe peruskoulussa. Kesä on täällä ja kaikki alkaa olla lomatunnelmissa: tänäänkin kumottiin huutoäänestyksellä ruotsinopettajan aikeet teettää kertausmonisteita ja päästiin 45 minuuttia etuajassa <3 Olin ollut huolissani äikän numeron tippumisesta, mutta nyt se harppu ei voi enää millään antaa mulle mitään vähempää kun ysin, sain aineestani 10- ja odotan tutkielmastakin ihan hyvää numeroa.

Yhy haluan jäätelöä ja kivemmat hiukset jotka ei kasva koko ajan sentin päivävauhtia.

tää niinku haluis tän ja sit tää olis ihku<3

Kyseessä on marimekon kevät-kesä 2009 mallistosta Alia-mekko. Rakastuin heti kun näin sen, ja kyllä mulle noi kengätkin kelpaisi. Onneks pääsin kesätöihin, seuraavan kerran kun lähden kamppiin menen kuolastelemaan tuota. (se sopis mun korkokenkien kanssa! ;__;)

Olin tänään yksin Valtterissa. Kellekään ei ikinä tuntunut sopivan lähteä mun kanssa ja mun piti soittaa unnalle mutta en sitten tajunnu lauantaina soittaa ja sunnuntaina pelkäsin että olisin herättänyt sen, niin menin sitten yksin. Olin siellä jopa niinkin aikaisin kun puoli yhdeltätoista, vaikkakin haukoitellen, kun viime ilta/yö meni euroviisuja katsellessa. (voittajasta en tykännyt ollenkaan, kannustin viroa, suomi kehtasi hävitä koko kisan!) Alku meni vähän tahmeasti, en löytänyt mitään ja plaa. Itseasiassa kirppistä oli melkein kiva kiertää yksin - pystyi kunnolla keskittymään rekkien sisältöön ilman edessä viipottavaa Veeraa ja takana lantustavaa Unnaa. Ulkoa kuolinpesäkirppikseltä löysin paljonkin kaikkea kivaa - shortsit jotka näytti ihan niiltä joita olin aiemmin kuolannut JCssä (n.30€) maksoivat vain 4€, ja ne oli tismalleen mun kokoisetkin. Sitten sain Star Wars - pimeän uhka-videon ihan ilmaisiksi, se oli uutena maksanut anttilasta 104 markkaa :D ja ostin Unelmien sielunmessu-DVDn kolmella eurolla kun muistaakseni joku oli joskus hehkuttanut sitä minulle.(katsoin sen, enkä tykännyt ollenkaan. Alku oli vain tylsä ja loppu ahdistava. :/ Se oli ihan mukavasti kuvattu ja visuaalisesti kiva, en vain yhtään tykännyt juonesta joka oli ennalta-arvattava ja aika ilmeinen) Sisältä ostin kukkatennarit, jotka on tosi ihQ ja melkein jopa oikeaa kokoa, taisivat olla vain koon liian isot ja tosi kivat muutenkin. ne oli kai kolme euroa tai jotain sinne päin.

Mnuu, lähdin jossain puoli yhden aikoihin. Se on toinen aurinkoinen pyöri yksinäisissä kirpparikierroksissa, voi pyöriä ympäriinsä niin kauan kuin vaan jaksaa. Mulla ei ollut sen jälkeen kiire mihinkään, joten lähdin kävelemään siihen suuntaan, missä oletin sörnäisten metriksen olevan (menen ja tulen valtterista aina bussilla, joten en ollut ihan varma miten metrolle mennään :DD) Pyörin ympäriinsä n.40 minuuttia kunnes sain yhtäkkisen neronleimauksen ja löysin oikean reitin. Jej. Siinä torilla oli aluillaan sambakarnevaali. Mikä ylevä transujen unelmaperinne!

nuuuu. Loppupäivän olen oikeasti ollut ihan unessa. Nyt menen alakertaan syömään pannukakkua, sitten nukkumaaan <3

nunnuuu, yksi niistä viikonlopuista kun ei nukkunut ollenkaan ;__; Perjantaina oli kalaelokuvan kuvaukset, oli tosi hauskaa ja ihmiset oli mahtavia, kierreltiin tosi ison värikkään kalan kanssa kaupungilla ja kuvattiin. Kyseessä oli Tian lopputyö ja olen varma että valmiina elokuvasta tulee ihQ <3

Lauantaina oli ratsastus. Touhusin kaiketi jotain muutakin, en muista, olin koko päivän kuolemanväsynyt, kun kalakuvauksista tulin kotiin vasta siinä puoli kahdentoista aikoihin.

Seuraavana eli tänä aamuna piti taas herätä aikaisin tekemään äidille aamupalaa sänkyyn. Nunuu. Olin tehnyt uh-ah kortin. Aamupäivä meni kokkaillessa, leivoin Tiramisu kakun, josta tuli ihanaa ja superläskiä, kävin poimimassa takapihalta nokkoset, joista tuli nokkoslettuja. Sitten vaihdettiin alkukevään kylvöt uusiin multiin. Balsami ja mimosa onnistui oikein hyvin, mutta minun rakas koulun ruokalasta tuotu meloni lähti irti juuristaan ja siihen jäi vain yksi pienen pieni juuri. Se on nyt hienossa muovipussista tehdyssä elvytysteltassa tehotarkkailussa, toivotaan ihmettä että se onnistuu kasvattamaan itselleen uudet juuret. Yhy, olin siitä niin ylpeä :<. Oli tarkoitus ehtiä puhdistamaan hamsterikin, mutta ei sitten ehditty, kun olin luvannut auttaa äitiä sen keijutyöpajassa ja sinne piti lähteä. Siellä oli mukavaa vaikka porukkaa oli paljon vähemmän kuin piti, varmaankin epäonnistuneen päivävalinnan takia (kuka nyt äitienpäivänä minnekään jaksaa lähteä :P). Meitä taisi olla siellä yhteensä seitsämän tai kahdenksan ihmistä. Saatiin kuitenkin ihan  hyvin aikaiseksi, seuraava työpaja on lähiaikoina, en muista milloin, ja olen  menossa sinnekin.

Ihi, enää 3 viikkoa koulua ja sitten peruskoulu on lusittu <33